Cassiopeia | narttu | Revontulisotureiden parantaja

Nimi: Cassiopeia
Lausutaan: Cassiopi
Kutsutaan: Io
Ikä: 5 vuotta koiranvuosissa
Skp: narttu
Laji: susi
Rotu: metsäsuden ja harjasuden risteytys
Lauma: Revontulisoturit
Asema: Parantaja
Kuva: Tulossa

Ulkonäkö: Io on suurehko narttususi, jolla on puuhkea, kettumainen häntä. Tuo on pääväritykseltään sysimusta, mutta tuolla on kultaisia merkkejä turkissaan, sekä tuon kuonosta lähtien alaspäin, harjaksen alakulmaa pitkin valkeaa, ja se menee mahanalitse aina hännänpään alapuolelle asti. Turkki itsessään on pehmeää ja keskipitkää, eikä takkuunnu helposti. Ne kultaiset merkit ovat kuin viiruja, jotka kulkevat pitkin nartun turkkia, mutta vain järjestelmällisesti. Yksi menee vasemman silmän alta kaulan alle kaulaturkkiin liehumaan, toinen oikealta puolelta täsmälleen samalta kohdalta. Nartun hännän reunustoilla kiertävät kaksi tämmöistä viirua, kuin nauhaa, ja samoin jokaisessa jalassa, tassun liitoskohdassa kuin renkaina. Kultainen on myös hännänjuuri, josta levittyy kultaisen väristä turkkia hännän alkupuolen turkille, sekä päälaki on kokonaan tuollainen kultainen. Nartun anturat ovat tummanruskeat, ja silmät ovat myös kultaiset. Säkäkorkeus on suunnilleen 86 senttimetriä.

Luonne: Io on nuoresta lähtien kunnioittanut elämää, oli se minkä muotoista tahansa. Lempeydessään tuo ei aina anna ankaria tuomioita ja on hyvin anteeksiantavainen persoona. Narttu rakastaa hellyyttä ja sen antamista, mutta harvoin on narttu takaisin mitään saanut. Io on kärsivällinen narttu josta on kasvanut määrätietoinen, moraalinen narttu ja tuo miettii hyvin tarkkaan mitä sanoo missäkin tilanteessa. Tuo on varovaisempi kuin yleensä mutta luottaa vahvasti taitoihinsa. Mikään pyhimys Io ei kuitenkaan ole, vaan tuo on oppinut myös huonompiakin tapoja kuten menneisyydessään tuo harrasti kannibalismia talven ollessa vuosisatoihin kuulemma rankimmillaan. Io ei tuhlaa mitään ja valehtelee tilanteen vaatiessa mutta taitavuus asteikolla valehteleminen on kirkkaasti perällä. Jotkut saattavat uskoakin, mutta se on aika fifty-fifty tilanne, uskooko. Io on yleensä positiivinen ja mielikuvitusta löytyy, ja tuo toimii paljon enemmän tällä taidollaan kuin muut sudet, jotka käyttävät enemmän arkisia lähteitään. Jos narttu joutuu taisteluun tuo käyttää aika samoja metodeita kuin saalistuksessa. Joukkohyökkäyksessä tämä taktiikka toimii oikein hyvin ja se on pinttynyt nartun päähän. Kaikki tulee tottumuksen mukaan. Vaikka tämä onkin totta, Io ei pidä itseään tapojensa orjana vaan uskaltaa kokeilla uuttakin. Monipuolinen luonne takaa monipuolisia suhteita ja se taas tuo pelkkää sosiaalisuutta Iolle lisää, mitä ilman on hankala erää. Io tuskin koskaan erakoituu, ellei mitään radikaalia tule tapahtumaan eikä Io ole vaatimattomimmasta päästä. Narttua on hankala miellyttää mutta miellyttämisen taitoa löytyy nartulta itseltään.

Menneisyys: Kun Io syntyi noin viitisen vuotta sitten, tuo oletti että maailmassa on pelkkää hyvää. Koko maa olisi täynnä kukkasia ja perhosia eikä missään olisi mitään pahaa. Tämä kupla kuitenkin rikkoutui saman tien kun narttu astui ulos luolastaan. Ensimmäinen perhonen lensi vapaasti nartun ohitse ja siitä hetkestä lähtien narttu on inhonnut niitä. Syytä tuo ei tiedä. Lauma, johon Io syntyi oli monivärinen ja sisälsi erilaisia susia eri paikoista. Lauma oli koossa vain selviytymisen vuoksi mikä takasi helpon hoidettavuuden. Alfanartun tarvitsi vain hoitaa suoja ja ruoka ja se oli siinä. Ion synnyttyä tuon vanhemmiksi oli kerrottu Lien ja Armen, jotka kummatkaan eivät olleet verisukua. Io valittiin jo nuorena metsästysryhmään nopeutensa ja kekseliäisyytensä vuoksi. Myös molemmat tuon vanhemmat olivat siinä. Ketkään eivät tunteneet kunnolla muita laumalaisia. Jokainen tuli talveksi ja jatkoi matkaansa kevään tullessa. Muutamat ensimmäiset vuodet menivät opetteluun. Kävely, juoksu, haju-, näkö- ja kuuloaistin 'oikeinkäyttöön'. Io ei päässyt koskaan johtamaan metsästysryhmää. Hän vietti sen jäsenenä osan elämästänsä, kunnes lähti laumalle selittämättömistä syistä omille teilleen. Syyt hän itse kuitenkin tiesi. Hän vihasi susien yhtäkkistä lähtemistä joten totesi että voisi itsekin lähteä. Tuo lähti muille teille koska oli utelias siellä olevista maista. Nuoruudessaan tuo oppi kaikenlaista joten seurasi vain niitä vanhoja ja heikkoja hajujälkiä jotka veivät suunnilleen samaan suuntaan. Matkallaan tuli tavattua jos jonkinmoista suden tylleröä ja poikeeta mutta harva heistä kertoi mitään. Matkallaan Jääsaarelle, narttu itseoppineena oppi parantajan taitoja. Muutama vanhempi susi neuvoi matkan varrella hankalammissa asioissa nartun asiasta mainittuansa, mutta muuten tuo joutui itse kokeilemaan mitä tapahtui eri kasveista esimerkiksi, ja siksi onkin joutunut kokemaan hieman omituisia asioita, ja tästä tämä unohdettu kannibalismikin on tullut. Narttu ei muista miten saapui Jääsaarelle, mutta mitä ilmeisemmin tuon matkatessa valtameren läheisellä kalliolla, tuo tipahti ketteryydestään huolimatta ja vesi vei tuon Jääsaarelle.

Muuta:
› Rakastaa vettä ja tuulta ja niiden hyväilyjä
› Erittäin nopea, ketteryyttäkin löytyy

Anteeksi vastauksen kestosta, tällä viikolla on ollut hieman kiireitä

Hahmo on muuten hyvä, mutta voisitko tehdä havainnollistavan kuvan vaikka kuvapohjasta ja lähettää sen minulle sitten yksityisviestillä? Mikäli mustaa on "liian paljon" turkissa, väriä pitää hieman muuttaa. Helpoiten pääset ehkä muuttamalla mustan tummansiniseksi, joka muistuttaa mustaa, niin sitten kaikki on ok, eikä tarvitse kuvaakaan lähettää Jos kuitenkin haluat pitää mustan, pitää sinun se havainnollistuskuva lähettää.

HYVÄKSYTTY, voit rekisteröityä foorumille ja tervetuloa!

Joo, hahmo on hyväksytty, mutta tosiaan, roolinäyte uupui Anteeksi, minun mokani. Uskoisin sen kuitenkin olevan kunnossa, mutta ihan periaatteen vuoksi lähettäisitkö sen vielä?

Selvä :3
Nyt en pysty kuvaksi muuttumaan, joten taidan ottaa sen värin muutoksen. Muutan värityksen tummansiniseksi kun olen rekisteröitynyt?

Ja rekistöröitymisestä: laitoin kyllä sen jo, ja odottelen että saan laitettua yksäriä? Joko en osaa tai en muuten vain ymmärrä tätä foorumia, mutta en osannut laittaa tästä viestiä.
Vai laittaisinko tähän vastaukseen roolipeliesimerkin?

Siis laita tähän roolinäyte. Kun roolinäyte on hyväksyttävä, aktivoin tunnuksesi foorumille

Anteeksi kesto, oli hieman kiireitä :'D

* Cassiopeian ei ollut hankalaa löytää takaisin metsän polulle. Sen kuin vain asteli puroa pitkin pohjoiseen. Ion kultainen olemus hehkui kevyesti auringon osoittaessa lämpöään nartulle. Cassiopeia katsahti kevyesti hymyillen korkealle taivalle ja hämmentyi nopeasta sään muutoksesta. Kohta sataisi. Narttu pöyräytti kolmiomallisia korviansa luimuun ja lähti askeltamaan eteenpäin polkua pitkin. Nyt kun vain löytäisi kunnon luolan jostain. Vesisateen alettua narttu kiiruhti nopeammin, sillä ei pitänyt viileässä olemisesta vesisateen aikana ja nyt oli selvästi kylmempää kuin alkutalvesta. Narttu murahti äkäisyyttään ilmaisten ja huomasi sitten avoimen luolan maassa, kumpareen alla. Narttu seisahtui ja pyöräytti korvansa höröön, kuunnellen sateen ropinan alta olisiko luola varattu. Ilmeisesti ei. Narttu hymyili hieman ja meni aivan luolan eteen sitä haistellen. Tuoksutkin olivat laimeita. Viimeisin asukki oli lähtenyt jo aikapäiviä sitten. Sateen yltyessä ja tuulen noustessa suuremmaksi narttu vetäytyi luolaan sisälle ja huomasi ilokseen sen olevan suurikokoinen ja sinne mahtui ainankin kaksi ja ½ sutta. Tuo hymyili ja laski takamuksensa maahan. Luolassa oli monia eri pehmeitä kohtia: yhdessä nurkassa oli sammalpeite, toisessa ruohomätäs. Olisiko joku kuitenkin asunut täällä, ja Cassiopeia olisi vain erottanut hajun huonosti koska sade oli huuhtonut tuoksun pois? Tjaa. Narttu hymähti ja laski päänsä alemmaksi, hieman peruuttaen ja asettuen perimmäiseen nurkkaan nukkumaan. *

Inspiraatio riittäisi pidemmällekin, mutta nyt ei jaksa romaania kirjoittaa :3

HYVÄKSYTTY