Korppi ,uros , metsäsoturi , parantaja

Nimi: Korppi

Kutsutaan: Korppi harvat uskaltavat kutsua toisin

Ikä:noin 8

skp: uros

Laji: susi

Rotu: tundrasuden ja tavallisen suden risteytys

lauma:metsäsoturi

asema:parantaja

ulkonäkö:
Korppi on kehon rakenteeltaan hyvin jykevä ja vahvasrakenteinen ,mutta ei niinkään korkea uros olento. Jykevyys on löytänyt myös tiensä uroksen pään piirteisiin vaikka piirteet ovatkin jykevät löytyy niistä hiukan narttumaista siveyttä. Kuono on nimittäin sudeksi nähden pitkä ja terävä ja päälaki on matala. Uroksen silmät ovat aivan kuin jäästä veistetyt ja niiden katse saattaa saada Korpille tuntemattoman jähmettymään aloilleen. Sinisten silmien katse on nimittäin pistävä ja lävitse tunkeva. Oikeastaan meidän pitäisi puhua toisesta silmästä menneessä aika muodossa. Korppi menetti toisen silmänsä nimittäin eräälle tietylle hukalle joka repi aikoinaan uroksen toisen puolen päästä haavoille jotka ajan saatossa muuttuivat kahdeksi arveksi ja siinä samassa hötäkässä meni urokselta tuo simmukin. Kukaan ei tosin tiedä kuinka kauan uros tulee näkemään. Ainut näkevä silmä on joutunut nimittäin kaihin riivaamaksi jonka takia pupilli onkin hiukan harmaantunut. Uroksen suhteellisen vanhan iän näkee luultavasti parhaiten pään karvoituksesta. Aika on nimittäin kasvattanut urokselle pidempää karvaa suupieliin sekä poskille ja partatupsun leukaan. Pitkät korvakarvatkin puhuvat vanhuuden puolesta niin kuin myös tuuheat kulmatkin. Uros omistaa pitkän ja komean niskakarvoituksen joka saa sen lyhyen kaulun näyttämään paksulta ja uhkealta. Toiselta puolelta kurkkua tosin ei löydy muuta kuin harva kaula ja rintakarvoitus joka jatkaa yhtä harvana aina mahalle asti. Uroksen häntä on taasen pitkää karvaa. Oikeastaan uroksen kehon pisin karva löytyykin luultavasti hännästä. Häntä on itsessäänkin pitkä ja yltää jopa maahan asti. Muualla uroksella ei sitten pitkää karvaa olekaan jalan karva on nimittäin lyhyttä. Niin ja emmehän saa tietenkään unohtaa sitä faktaa ,että uroksen turkki on jokaista piirtoa myöten musta.

Luonne:
Kauan sitten nuoruudessaan uros oli jalomielinen ja ystävällinen otus kaikein tavoin aurinkoinen iloinen ja sitä rataa ,mutta aikojen muuttuessa Korppi on muuttunut täysin. Nykyään uros nimittäin on äreä olento joka mieluusti on omissa oloissaan. Jotkut väittävät uroksen luonteen muutoksen johtuvan iän tuomasta särystä ja kolotuksesta ja ehkä se onkin osa totuus toinen osa saattaa taasen olla se ,että uros katkeroitui elämälle ja eräälle tietylle hukalle tietyssä elämänsä vaiheessa ja se on jättänyt urokseen jälkensä. Niin ulkoiset kuin sisäisetkin. Vaikka korppi saattaa vaikuttaa kylmältä ja epäystävälliseltä käärii hän ystävällisyytensä ja hyvän sydämensä taitavasti väitteisiin ja kaikkeen muuhun vastaavaan. Eihän vanha kärtty Korppi nyt voisi pelastaa vaikka pientä pentua pulasta vain hyvää sydäntään. Syyn täytyy olla se ,että Korppi pääsee nalkuttamaan järkeä pennun päähän heti tapahtuman jälkeen tai se ettei Korppi yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella pennun äidin valitusta pennun kuolemasta jälkikäteen. Korppi on myös viisas vanha uros jolta tuntuu aina saavan vastauksen. Ehkä vanhan uroksen viisaus onkin se miksi toiset häntä arvostavat. Korppi on jäänyt paitsi kaikesta tunneelämän kaltaisesta elämänsä aikana eikä ole oikeastaan koskaan omistanut kunnollista ystävää tai rakasta. Korppi saattaakin mennä nopeasti lukkoon tunnepohjaisissa asioissa. Uros saattaa herättää monessa olennossa pelkoa käytöksellään sekä ulkonäöllään. Eihän arpinaamainen vanha uros sentään kovin kaunis näky ole vahvoine rakenteineen.

Menneisyys:
Korppi on saaren kuuliainen asukki syntyihän uros tuolla saarella. Uros on myös laumansa urhoollinen jäsen eikä ole kertaakaan elämänsä aikana aikonut karata toiseen laumaan. Uroksen lapsuus oli karu ja kivinen. Vanhemmat kuolivat herrasen ollessa vasta allen vuoden ikäinen. Uros ei kuitenkaan ottanut asiaa kovana palana. Jo sen ikäisenä uros oli tiennyt sodan vaativan veronsa joten uros suri vain hiljaisesti vanhempiensa kuolemaa siitä sen isompaa meteliä nostamatta. Nuoruutensa uros eli aivan normaalista laumansa parissa kasvaen uljaaksi ja vahvaksi soturiksi. Kävipä kuitenkin niin ,että eräänä iltana yksi pienoinen pentu jäi orvoksi sen vanhempien kuollessa pahamaineisen suden kynsiin. Korppi sääli pentua ja otti tämän tassujensa suojaan ja kasvattikin lapsukaista monta vuotta aivan kuin omana pentunaan. Vanhempien kuolema oli kuitenkin vahingoittanut tuota pentusta pahoin ja päästessään nuoruutensa parhaimpaan vaiheeseen hyökkäsi se eräänä yönä ottoisänsä kimppuun ja karkasi pois saarelta jaksamatta enää sotaa pettäen näin siis Korppi paran. Korppi otti tästä siipeensä ja toivuttuaan hiljalleen haavoistaan oli Korppi muuttunut luonteeltaan täysin.

Muuta: Ei mitään mainittavaa

*Raskasrakenteinen musta olento lipui hitain ja raskain askelin läpi hämyistä metsää. Olento vilkuili hiljaisesti ympärilleen sille ehkä liiankin tutussa ympäristössä. "Täällä niitä pitäisi olla." olento nurisi arpinen naama kurtussa. Hän oli etsiskellyt jo vaikka kuinka kauan etsimäänsä ,mutta ei vain yksinkertaisesti löytänyt sitä mitä tahtoi. Uros nosti jykevän päänsä ylös ja murahti. "Ovatko ne pennun retaleet syöneet taas kaiken?" tuo jykevä uros jota Korpiksi nimitettiin murisi vihainen ilme kasvoillaan. Silloin yllättäen uroksen sokean silmän puolelta alkoi kuulua hiljaista kuisketta jonka uros tosin onnistui kuulemaan. "Se on Korppi. Nyt ollaan pulassa." pehmoinen pennun ääni kuiski. "Mitä me tehdään?" toinen pehmo ääni kuiski. Korppi olisi tahtonut kääntää jykevän kehonsa nopeasti ympäri ja haukkua pennut kiven koloon ,mutta uros vain tuhahti ja jatkoi askellustaan eteenpäin aivan kuin ei olisi kuullutkaan pentuja. "Niitä on pakko löytyä kauempaa." uros nurisi ääneen. Pennut huokaisivat helpotuksesta odottaen hiljaa piilossaan ennen kuin oli turvallista nelistää pois. Kun pienokaiset olivat luultavasti jo leirissä Korppi päästi ilmoille ärtyneen ärjäisyn. Tilanne ketutti häntä enemmän kuin kukaan tiesi ,mutta Korppi ei ollut siltikään huutanut pennuille vaikka yleensä olisikin sen tehnyt ilman minkäänlaista säälin häivää ,mutta eihän hän voinut sille mitään ,että pennut olivat pentuja ja olivat ne riiviöt tuhonneet vain yhden yrtti mättään.. Tosin parhaan yrtti mättään. Korppi ravisteli tuuheaa niskakarva kerrointaan huokaisten äreästi jatkaen sitten hidasta askellusta aina vain syvemmälle metsän siimestä.*

Nimi: Korppi

Kutsutaan: Korppi harvat uskaltavat kutsua toisin

Ikä:noin 8

skp: uros

Laji: susi

Rotu: tundrasuden ja tavallisen suden risteytys

lauma:metsäsoturi

asema:parantaja

ulkonäkö:
Korppi on kehon rakenteeltaan hyvin jykevä ja vahvasrakenteinen, mutta ei niinkään korkea uros olento. Jykevyys on löytänyt myös tiensä uroksen pään piirteisiin, vaikka piirteet ovatkin jykevät löytyy niistä hiukan narttumaista siveyttä. Kuono on nimittäin sudeksi nähden pitkä ja terävä ja päälaki matala.

Uroksen silmät ovat aivan kuin jäästä veistetyt ja niiden katse saattaa saada Korpille tuntemattoman jähmettymään aloilleen. Sinisten silmien katse on nimittäin pistävä ja lävitse tunkeva. Oikeastaan meidän pitäisi puhua toisesta silmästä menneessä aika muodossa. Korppi menetti toisen silmänsä nimittäin eräälle tietylle hukalle joka repi aikoinaan uroksen toisen puolen päästä haavoille jotka ajan saatossa muuttuivat kahdeksi arveksi ja siinä samassa hötäkässä meni urokselta tuo simmukin. Kukaan ei tosin tiedä kuinka kauan uros tulee näkemään. Ainut näkevä silmä on joutunut nimittäin kaihin riivaamaksi jonka takia pupilli onkin hiukan harmaantunut.

Uroksen suhteellisen vanhan iän näkee luultavasti parhaiten pään karvoituksesta. Aika on nimittäin kasvattanut urokselle pidempää karvaa suupieliin sekä poskille ja partatupsun leukaan. Pitkät korvakarvatkin puhuvat vanhuuden puolesta niin, kuin myös tuuheat kulmatkin.

Uros omistaa pitkän ja komean niskakarvoituksen joka saa sen lyhyen kaulun näyttämään paksulta ja uhkealta. Toiselta puolelta kurkkua tosin ei löydy muuta kuin harva kaula ja rintakarvoitus joka jatkaa yhtä harvana aina mahalle asti. Uroksen häntä on taasen pitkää karvaa. Oikeastaan uroksen kehon pisin karva löytyykin luultavasti hännästä. Häntä on itsessäänkin pitkä ja yltää jopa maahan asti. Muualla uroksella ei sitten pitkää karvaa olekaan jalan karva on nimittäin lyhyttä. Niin ja emmehän saa tietenkään unohtaa sitä faktaa, että uroksen turkki on jokaista piirtoa myöten musta.

Luonne:
Kauan sitten nuoruudessaan uros oli jalomielinen ja ystävällinen otus kaikein tavoin aurinkoinen iloinen ja sitä rataa, mutta aikojen muuttuessa Korppi on muuttunut täysin. Nykyään uros nimittäin on äreä olento joka mieluusti on omissa oloissaan. Jotkut väittävät uroksen luonteen muutoksen johtuvan iän tuomasta särystä ja kolotuksesta ja ehkä se onkin osa totuus toinen osa saattaa taasen olla se, että uros katkeroitui elämälle ja eräälle tietylle hukalle tietyssä elämänsä vaiheessa ja se on jättänyt urokseen jälkensä. Niin ulkoiset kuin sisäisetkin.

Vaikka korppi saattaa vaikuttaa kylmältä ja epäystävälliseltä käärii hän ystävällisyytensä ja hyvän sydämensä taitavasti väitteisiin ja kaikkeen muuhun vastaavaan. Eihän vanha kärtty Korppi nyt voisi pelastaa vaikka pientä pentua pulasta vain hyvää sydäntään. Syyn täytyy olla se, että Korppi pääsee nalkuttamaan järkeä pennun päähän heti tapahtuman jälkeen tai se ettei Korppi yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella pennun äidin valitusta pennun kuolemasta jälkikäteen.

Korppi on myös viisas vanha uros jolta tuntuu aina saavan vastauksen. Ehkä vanhan uroksen viisaus onkin se miksi toiset häntä arvostavat. Korppi on jäänyt paitsi kaikesta tunneelämän kaltaisesta elämänsä aikana eikä ole oikeastaan koskaan omistanut kunnollista ystävää tai rakasta. Korppi saattaakin mennä nopeasti lukkoon tunnepohjaisissa asioissa. Uros saattaa herättää monessa olennossa pelkoa käytöksellään sekä ulkonäöllään. Eihän arpinaamainen vanha uros sentään kovin kaunis näky ole vahvoine rakenteineen.

Mennyt:
Korppi on saaren kuuliainen asukki syntyihän uros tuolla saarella. Uros on myös laumansa urhoollinen jäsen eikä ole kertaakaan elämänsä aikana aikonut karata toiseen laumaan.

Uroksen lapsuus oli karu ja kivinen. Vanhemmat kuolivat herrasen ollessa vasta alle vuoden ikäinen. Uros ei kuitenkaan ottanut asiaa kovana palana. Jo sen ikäisenä uros oli tiennyt sodan vaativan veronsa joten uros suri vain hiljaisesti vanhempiensa kuolemaa siitä sen isompaa meteliä nostamatta. Nuoruutensa uros eli aivan normaalista laumansa parissa kasvaen uljaaksi ja vahvaksi soturiksi.

Kävipä kuitenkin niin, että eräänä iltana yksi pienoinen pentu jäi orvoksi sen vanhempien kuollessa pahamaineisen suden kynsiin. Korppi sääli pentua ja otti tämän tassujensa suojaan ja kasvattikin lapsukaista monta vuotta aivan, kuin omana pentunaan. Pentu nousi hiljalleen surustaan ja kasvoi vahvaksi nuorukaiseksi, mutta vanhempien kuolema oli vahingoittanut pentua pysyvästi. Tuo nuori uros nimittäin vihasi sotaa ja sen mukana tuota sodan riivaamaa saarta jolle oli aikoinaan syntynyt. Nuorukainen tahtoi pois tuolta saarelta hinnalla millä hyvänsä ja suunnittelikin lähtöä pidemmän kaavan mukaan.

Korppi sai asiasta vihiä ja haukkui kasvattinsa lyttyyn moisten suunnitelmien takia estäen myös nuorukaisen paon kaikin mahdollisin tavoin ja tämän takia sai nuorukaisen vihat niskoilleen. Nuorukaisen mieli alkoi tässä vaiheessa kasvaa kieroon eikä viha Korppia kohtaan joka yritti estää vain hyvää hyvyttään nuorukaisen paon tyyntynyt lainkaan. Kiintymys muuttui vihaksi ja paetessaan nuorukainen hyökkäsikin yllättän ottoisänsä kimppuun jättäen tälle hyvästiksi niin ulkoiset, kuin sisäisetkin arvet.

Kukaan ei tiedä jaksoiko nuorukainen uida toiselle mantereelle vai hukkuiko hän matkallaan. Voihan olla mahdollista, että nuorukainen palasikin saarelle jääden harhailemaan laumattomana. Arvailla voi, mutta totuus siitä mitä tapahtui nuorukaiselle on hämärän peitossa. Nuorukaisen nimi oli Kuutamo. Näiden käänteiden jälkeen monet kertovat korpin luonteen muuttuneen nykyiseen.


Muuta: Ei mitään mainittavaa


Rooli:
*Raskasrakenteinen musta olento lipui hitain ja raskain askelin läpi hämyistä metsää. Olento vilkuili hiljaisesti ympärilleen sille ehkä liiankin tutussa ympäristössä. *Täällä niitä pitäisi olla.* Olento nurisi arpinen naama kurtussa. Hän oli etsiskellyt jo vaikka kuinka kauan etsimäänsä, mutta ei vain yksinkertaisesti löytänyt sitä mitä tahtoi. Uros nosti jykevän päänsä ylös ja murahti. *Ovatko ne pennun retaleet syöneet taas kaiken?*Tuo jykevä uros jota Korpiksi nimitettiin murisi vihainen ilme kasvoillaan. Silloin yllättäen uroksen sokean silmän puolelta alkoi kuulua hiljaista kuisketta jonka uros tosin onnistui kuulemaan. *Se on Korppi. Nyt ollaan pulassa.* pehmoinen pennun ääni kuiski. *Mitä me tehdään?* Toinen pehmo ääni kuiski. Korppi olisi tahtonut kääntää jykevän kehonsa nopeasti ympäri ja haukkua pennut kiven koloon ,mutta uros vain tuhahti ja jatkoi askellustaan eteenpäin aivan kuin ei olisi kuullutkaan pentuja. *Niitä on pakko löytyä kauempaa.* uros nurisi ääneen. Pennut huokaisivat helpotuksesta odottaen hiljaa piilossaan ennen kuin oli turvallista nelistää pois. Kun pienokaiset olivat luultavasti jo leirissä Korppi päästi ilmoille ärtyneen ärjäisyn. Tilanne ketutti häntä enemmän kuin kukaan tiesi, mutta Korppi ei ollut siltikään huutanut pennuille, vaikka yleensä olisikin sen tehnyt ilman minkäänlaista säälin häivää, mutta eihän hän voinut sille mitään, että pennut olivat pentuja ja olivathan ne riiviöt tuhonneet vain yhden yrtti mättään.. Tosin parhaan yrtti mättään. Korppi ravisteli tuuheaa niskakarva kerrointaan huokaisten äreästi jatkaen sitten hidasta askellusta aina vain syvemmälle metsän siimestä.*