Tsumetai Kaze ~ Narttu ~ Vedensoturit ~ Alfa

Kuvapohja by Johis. Kuvan tarkoitus on antaa vain selkeyttävän kuvan värityksestä ja osittain myös rakenteesta, kunnollisempi tulossa myöhemmin.

Nimi: Tsumetai Kaze (jap. tarkoittaa ”kylmää tuulta”)
Kutsutaan: Mikä vain tuntuu kunkin suuhun sopivammalta, suosii itse enemmän Kazeksi kutsumista. Äärimmäistä kohteliaisuutta osoittaa kutsuminen koko nimellä, mikä ei kuitenkaan ole nartun omasta mielestään tarpeellista.
Ikä: 5 vuotta
Skp: Narttu
Laji: Koirasusi
Rotu: Koiran puolelta kain ja kishun risteytys, suden osalta perussusi
Lauma: Vedensoturit
Asema: Alfa

Ulkonäkö:

Säkä 68 cm
Paino 30 kg
Kaze on yleisesti sanottuna lihaksikas, mutta siitäkin nähden solakka ja sopusuhtainen neito. Rakenteesta ei taida välttämättä kaikille tulla ensimmäisenä mieleen narttu; jäntevät lavat, korkea rintakehä ja kokonaisuudessaan atleettinen olemus. Käpälät ovat pitkän puoleiset ja tassut suurehkot, mikä takaa hyvän uimataidon ja pitävän otteen saaliseläimistä. Kasvot ovat virtaviivaiset ja periaatteessa melko ylväät. Otsa ei ole erityisen korkea, muttei kovin matalakaan. Kuono on melko pitkä ja kapea, ja korvat keskikokoiset. Alfan asema on jo ehtinyt muovata Kazen olemuksesta arvokkaan, ylvään ja aristokraattisen, mutta hyvin harvoin tämän eleissä näkyy oikeaa alistavuutta tai halveksuntaa.

Varsinainen katseenvangitsija nartun ulkonäössä lienee useimmille hyvin lämpimät meripihkan sävyiset silmät. Kyseessä ei todellakaan ole mikään hailakka väri, vaan ne loikkaavat heti esiin siroja kasvoja tarkastellessa. Kirkkaassa valossa ne ovat enemmän keltaiseen vivahtavat, kun taas hämärämmässä punertava on pääväri.
Kazen turkki on lyhyttä ja todella tiheää kuten Vedensotureilla yleensäkin, jotta vesi ei pääsisi iholle asti eikä kylmäkään vesi aiheuttaisi paleltumia kovin helposti. Päävärikään ei Kazella poikkea laumansa perusväreistä; kyseessä on hieman hopeaan vivahtava valkoinen, jota voisi jäiseksikin sanoa. Otsassa, lavoissa, selässä ja hännässä väri muuttuu sinertävän hopeaksi yhä kylmänä pysyen. Kasvoissa, selässä ja lavoissa on hitusen tummempaa sävyä kailta peräisin olevia raitoja. Korvissa ja kuonossakin tätä väriä hieman esiintyy. Kirsu on, kuten useimmilla koiraeläimillä, lähes musta. Hampaat ovat hieman keskivertoa terävämmät, ja kulmahampaat taitavat olla jonkin verran tavallista pidemmätkin.

Luonne:

Ensisilmäyksellä Kaze on arvokas, oman arvonsa tunteva narttu, joka ei ole mitenkään ylimielinen saati halveksi ketään aseman, ulkonäön, iän tai sukupuolen perusteella. Narttu vaatii asemansa tuoman kunnioituksen kaikilta korottamatta itseään kuitenkaan turhan korkealle jalustalle. Hopeaturkki ei suosi tai alista ketään ennen kuin on kunnolla tutustunut kyseiseen henkilöön, joten mielistelyllä ei saavuteta tämän nartun suosiota. Itsekkäiden tarkoitusperien saattelema mielistely suorastaan inhottaa Kazea, ja hyvän kehonkielen tulkitsemistaitonsa vuoksi narttu kyllä yleensä tunnistaa tällaiset nuoleskelijat.

Kaze käyttäytyy lähes kaikkien seurassa muodollisesti ja hienostuneesti tilanteesta riippumatta. ”Hyvä alfa on aina esimerkiksi laumalleen” onkin nartun periaate. Oikeidenmukaisena yksilönä hopeaturkki myös ajattelee muiden etua ennen omaansa. Lauman tarpeet tulevat nartulle aina ensin. Kaze myös suojelee sitä vaikka hengellään, kunhan vain näkee uhrauksen tarpeelliseksi ja hintansa veroiseksi. Harkintakykyä kyllä löytyy, eikä narttu tee suuria päätöksiä ennen kuin on saanut ajatella tarkkaan kaikkia mahdollisia näkökulmia ja vaihtoehtoja. Tilannetaju on huippuluokkaa, eikä nopeiden ratkaisujen tekeminen siis ole ongelma. Muistikin pelaa varsin hyvin, mutta valitettavasti narttu muistaa parhaiten pettureiksi tai valehtelijoiksi paljastuneet eikä osaa antaa anteeksi kovinkaan nopeasti, täysin tapauksesta riippuen tietysti. Kazen mielestä se, joka kykenee pettämään jonkun luottamuksen kerran, pystyy siihen toistekin eikä siten ansaitse uutta mahdollisuutta. Tämä ei tietenkään päde mihinkään pikku valheisiin tai kepposiin, vaan suurempiin, useita lauman jäseniä koskeviin rikkeisiin. Tarpeeksi suuresta rikkeestä laumaa kohtaan hopeaturkki voi heittäytyä jopa kostonhaluiseksi, mutta mikään murhaaja tai pakkomielteinen vainoaja tämä ei ole.

Avoin Kaze osaa olla kummankin sukupuolen seurassa. Turhan tuttavaksi tämä ei tavallisten laumalaisten kanssa käy, jottei menettäisi arvovaltaansa. Julma tai kylmä alimman arvon jäseniä kohtaan hopeaturkki ei edes kykene olemaan, vaan tämä antaa lempeyden huokua selkeästi olemuksestaan. Kaze välttää yleensä liian alistavaa elehdintää, muttei voi pistää joka asiassa vaistoille vastaan. Alfan asema kuitenkin vaatii edes pientä arvokkuuden häivää, minkä narttu kyllä toteuttaakin parhaansa mukaan.

Kaze n äärimmäisen kärsivällinen persoona. Joidenkin mielestä narttu ei osaa suuttua lainkaan, kun pinna vain venyy ja venyy… Hopeaturkki osaa toki olla ärtynyt aina silloin tällöin, mutta tämä välttää parhaansa mukaan sen purkamista toisiin. Eli toisin sanoen patoaa kiukkunsa sisälleen pitäen tyynen ulkomuotonsa koskemattomana. Välillä kuitenkin käy niin, että pato murtuu ja kiukku pääsee ulos. Tällöin Kaze hakeutuu välittömästi omiin oloihinsa, jotta saa käsitellä tunteensa rauhassa. Toisinaan joku kuitenkin sattuu paikalle väärään aikaan, minkä seurauksena voi saada tilanteesta riippuen kylmästä katseesta rangaistuksentapaiseen. Täytyy kuitenkin olla todella typerä ärsyttämään Kazea kiukunpuuskan aikana, koska tämän myrskyn edellä tulee kyllä merkkejä. Nartun käydessä vähäpuheiseksi ja hermostuneeksi kannattaa ottaa hieman etäisyyttä. Tietoisesti tämä ei kuitenkaan rankaise ketään vain pahan tuulensa vuoksi ja usein purkaakin mahdollisen rangaistuksensa heti mielialansa tasoituttua. Voimakastahtoinen Kaze kyllä on ja päätettyään jotain vain harvoin päästää irti. Etenkin laumakohtaiset päätökset narttu vannoo aina vievänsä kunnialla päätökseen, vaikka henkensä uhalla.

Menneisyys:

Kaze syntyi, kuten ulkomuodosta olettaa saattaa, Vedensotureihin, reviirin keskialueilla. Elettiin alkukevättä, minkä vuoksi ravintoa alkoi olla jo sopivasti eikä mitään suurempia pulmia ollut. Nartun pentue, johon kuului tämän itsensä lisäksi toinen narttupentu, oli ensimmäinen emolle, Fuyu-nimiselle nartulle. Isästä ei pennuilla kuitenkaan ollut sen kummempaa tietoa. Emo ei kertonut koskaan, missä tämä oli tai miksi tämä lähti. Hän kertoi jälkikasvulleen vain isän olleen arvostettu susi Vedensotureiden joukossa. Pentujen hieman kasvettua Fuyu vasta selitti isän menehtyneen jossakin epämääräisessä taistelussa, mitä pennut eivät vielä nuoren ikänsä vuoksi osanneet epäilläkään.

Kaze kasvoi tiedostaen isänsä olleen vahva ja kunniallinen susi, minkä vuoksi nuori narttu oli melko ylimielinen muita ikäisiään kohtaan. Mielikuvitusta pennulta kyllä löytyi ja isän urotekoja tuli kerran jos toisenkin suurenneltua. ”Minunpa isäni oli kunniakas johtaja” tai ”Minun isäni päihitti kolme karhua yksin.” Tällaisia saattoi turhankin usein kuulla Kazen suusta. Mizu, nartun sisko, ei leuhkinut samalla tavalla, vaikka vahvistikin useaan otteeseen siskonsa ylpeilyn. Emo ei sen kummemmin puuttunut asiaan, vaikka synkkänä usein pentujensa leveilyjä syrjempää katselikin. Taistelua ja saalistusta tämä opetti jälkikasvulleen ahkerasti, ja varsin nopeasti sisarukset huomasivat voittavansa lähes jokaisen leikkitappelun. Joskus emon koulutus saattoi käydä jopa ankaraksi; jos ei halunnut harjoitella, saattoi jäädä ilman illallista.

Pentujen saavutettua ensimmäisen täyden vuotensa tapahtui jotakin koko niiden elämää mullistavaa. Fuyun vanhempi veli, Aoi nimeltään, saapui tapaamaan sisartaan reviirin pohjoisrajan lähettyviltä. Uros tapasi siskoaan harvoin ja yllättyi täysin tämän pennut nähdessään. Ja Kaze erotti lievää inhoa ja halveksuntaa setänsä katseessa.
”Eivät kai nämä ole sen saastan aikaansaamia?” Näin alkoi pitkä kiistely Fuyun ja Aoin välillä. Kaze ja Mizu seurasivat väittelyä salaa pusikosta ja erottivat joitakin yksittäisiä lauseita: ”Olisin luullut sinun hankkiutuvan eroon niistä.”
”Ne ovat yhtä lailla minunkin pentujani!”
”Eivät ne edes ansaitse olla elossa. Niissä virtaa likaista, täysin saastunutta verta.”
”En minä voi syyttää pentuja niiden isän teoista…”
”Sinun koko tiineytesi ei edes ollut oikeutettu! Olisit vain surmannut molemmat heti syntymän jälkeen, niin unohtuisi viimein sekin saasta.”

Kazelta ei vaadittu paljoa pohdintaa, jotta tämä saattoi huomata asioiden todellisen laidan. Ei isä mikään sankari ollut. Kyseessä oli vain alhainen rakki, joka ei ansaitse minkäänlaista kunniaa. Narttu tajusi selvästi, mistä setä puhui; tiineys ei ollut oikeutettu, niiden veri oli saastunutta. Häpeän pistos lävisti hopeaturkin sydäntä tämän ajatellessa asiaa. Ei raiskauksen aikaansaama pentu ansainnut elää. Hopeaturkki lakkasi ylpeilemästä isällään tai ylipäätään millään tajuttuaan oman, todellisuudessa mitättömän arvonsa. Totuus isästä vaikutti myös omalta osaltaan nartun syvään vihaan pettureita ja valehtelijoita kohtaan.
Elettyään muutaman kuukauden tämän tiedon kanssa Kaze päätti viimein varmistaa asian. Narttu puhui aluksi Mizun kanssa, ja myöhemmin kaksikko suuntasi emonsa puheille. Nämä kysyivät suoraan, oliko niiden olemassaolo väärin, oliko emon tiineys alkanut todella raiskauksesta. Eikä Fuyu voinut kieltääkään tätä tosiasiaa pennuiltaan. Näin hän pennuilleen sanoi:
”Minä en kyennyt suojelemaan itseäni. Olin vasta alle kolmen vuoden ikäinen. Hän astui minut väkisin, enkä pystynyt laittamaan vastaan lainkaan. Sitten hän vain lähti, mielipuolisesti nauraen. Hän jätti minut selviämään tiineydestä omillani eikä oikeastaan onneksi koskaan lähestynyt minua enää. Luullakseni hän jätti lauman muutaman viikon kuluttua syntymästänne. Mutten minä siitä teitä syytä, lapseni. Olette minulle rakkaita, vaikka muistutattekin isäänne varsin paljon. Ja siksi minä teitä opetin niin ankarasti taistelemaan; jotta pystyisitte itse välttämään oman kohtaloni. Jotta saisitte valita itse elämänne suunnan eikä kukaan vahvempi voisi lannistaa teitä täysin maahan.”

Kaze muutti kotoaan kahden ikävuoden tienoilla, ja päätti tehdä emonsa ylpeäksi näyttämällä, ettei tämän koulutus ollut mennyt hukkaan. Varsin pian narttu sai tehtyä vaikutuksen silloiseen johtajaan ja pääsi 1. metsästysryhmän jäseneksi. Hopeaturkki pyrki yhä suurempiin saavutuksiin ja puolitoista vuotta metsästysryhmän johtajana toimittuaan yleni lopulta johtajan paikan perijäksi neljän ikävuoden paikkeilla.

Perhe:

~ Isä?: kadonnut, on todennäköisesti elossa
~ Emo Fuyu: elossa, elää reviirin keskialueilla
~ Sisko Mizu: elossa, elää emon pesän läheisyydessä
~ Setä Aoi: Elossa, elää reviirin pohjoisosassa

Muuta:

~ Suuntautuminen:
~ Taidot: Loistava uimari, minkä lisäksi osaa taistella erinomaisesti. On myös älyllisesti hyvin lahjakas ja lukee kehonkieltäkin hyvin.
~ Pitää sateesta, viileästä ilmasta ja jostain kumman syystä myös ukkosesta
~ Vihaa kuumuutta ja kovaa auringonpaistetta

Pelaaja: Amber

Roolipelinäyte:

*Hyinen tuuli pöllytti ilmaan aimo kasan puuterimaista lunta. Taivas oli peittynyt pilvien peittoon, ehkä myrskyäkin oli luvassa. Nietoksiin oli painautunut siistissä jonossa tasaisin välein suden tassun kokoisia koloja, jotka seurasivat raitaturkkisen suden kulkua. Kaze askelsi määrätietoisesti eteenpäin upottavassa kinoksessa ajatuksiinsa uppoutuneena.* Ei lumessa mitään pahaa ole, mutta vähempikin kyllä riittäisi. * narttu totesi hiljaa itsekseen ja päästi hymyntapaisen kasvoilleen. Kulku oli hidasta, muttei hopeaturkilla mihinkään kiire ollut. Tämä loi tutkivan katseen taivaalle etsien merkkejä myrskyn puhkeamisesta. Lunta ei vielä tullut, mutta navakka tuuli voimistui edelleen kuljettaen raikkaita tuoksuja pohjoisen vielä kylmemmiltä seuduilta. Tavallisesti narttu olisi ollut huolissaan senhetkisestä säästä, mutta sillä kertaa oli liian hyvällä tuulella huolestuakseen sen enempää. Metsästysryhmä oli saanut aiemmin päivällä harvinaisen suuren saaliin näin talviaikaan, joten kevät saattoi olla pian ovella.* Näin hyviä saalistuspäiviä saisi olla useamminkin. * Kaze hymähti mielessään ja pörhisti hieman turkkiaan tuulen puhaltaessa yhä voimakkaammin päästen jo lähelle aluskarvaa.*

Roolinäyte on harvinaisen kökkö yksilö, ilman aihetta on niin hankala kirjoittaa x3 Eli saatan kyllä sujuvampia ja pidempiäkin kirjoittaa ;3 Toivottavasti ei nyt vain töppää tuohon näytteeseen…

HYVÄKSYTTY, mutta pari muuttujaa tuli. Chatissa keskusteltiin muiden pelaajien kesken ja päädyimme ratkaisuun, jossa Kaze menisi toistaiseksi metsästysryhmän johtajan paikalle. Härmä (Vedensotureiden entinen oikea tassu, nyk. alfa) nousisi alfaksi, sillä pelaaja tietää pelin maailmasta ja pelin kannalta "parempi vaihtoehto" alfaksi.

Raakile lupasi, että kun pelaisit hänen kanssaan muutaman pelin Kazen ja Härmän välillä Kaze voisi päästä oikean tassun paikalle, mutta Härmä-hahmo haluaisi ensin tutustua tulevaan oikeaan tassuunsa. Lisäksi tämä antaisi sinullekin mahdollisuuden tutustua pelin maailmaan paremmin ja periaatteessa enemmän mahdollisuuksia hahmollesi?

No tokihan se käy näinki :3 Ymmärrän täysin, että alfan pelaajan on hyvä tietää enemmän menosta ja meiningistä täällä päin. Kaze voi ihan hyvin hiippailla edelleen metsästysryhmän johtajana ja jatkoa katsotaan sitten myöhemmin x)

Jep Voit rekisteröityä foorumille