Duron Laccatek ~ Tuhkaklaani, metsästysryhmän johtaja

No kappas perkelettä ko hahmoa odotettu syksystä asti..

DURON LACCATEK
Esittäytyy: Laccatek (harvempi tietää ensimmäistä nimeä)
Ikä: 5 vuotias vanhus (ei ikäänny pelissä)
Sukupuoli: Uros
Laji: Koirasusi, täysin sekarotuinen
Asema: Tuhkaklaani, metsästysryhmän johtaja (ns "kolmas johtaja")

ULKONÄKÖ
Kuvapohja HUOM! Kuvapohja on tarkoitettu vain ja ainoastaan värityksen selventämiseksi! Kuva ei minkään muun kuin värien suhteen vastaa Duronin ulkomuotoa!
Kokonaisuudessaan Laccatek on mielenkiintoista katseltavaa. Sitä ei voi suoraan sanoa komeaksi tai hyväksi silmäruoaksi, mutta ei se rumakaan ole. Vain omalaatuinen, erikoinen. Uros ei suoraan muistuta sutta eikä koiraa, vaan sen kasvot ja ruumiinrakenne saa mielipiteet harhautumaan enemmänkin suuren suuren suuren näätäeläimen puolelle. Duronin sisällä ei silti kierrä mitään muuta kuin koirien, susien ja koirasusien verta, täydellisessä sekasorrossa.
Klaanilainen on rakenteeltaan voimakas ja niin sanotusti "pitkulainen". Tässä on eläin, jota voi todellakin sanoa suureksi. Korkeutta siltä löytyy liki metri, leveyttä ja pituuttakin riittää. Duronilla on leveät hartiat sekä todella pitkä selkä. Paksun kaulan päässä nököttää teräväpiirteinen pää. Kuono-osa kapenee kettumaisesti nenua kohti, silmät melko kaukana toisistaan. Klaanilainen tuo “hymy korvissa”- sanonnan hyvin todelliseksi, sillä sen suu on epätodellisen näköisen iso. Mustien huulien välistä vilahtelee valkoiset, partaveitsen terävät hampaat. Korvat nököttävät suurina kohti taivasta. Laccatekin etujalat könöttävät suorina tikkuina, vastapainoksi sen takajalat nojautuvat selvästi taaksepäin. Jotta tämä olisi mahdollista, on myös selvää että takajalat ovat etujalkoja huomattavasti pidemmät. Häntä on paksu ja ehkä jopa hömelön lyhyt muun kehon suuriin ruumiinosiin verrattuna.
Duronin turkki on kuin luotu kylmään ympäristöön. Alusvilla on pehmeää ja juuresta ohuempaa kuin tyvestä; näin turkin ja ihon väliin jää lämmintä ilmaa suojaamaan urosta pahemmiltakin pakkasilta. Karvan pituus vaihtelee aivan paikoittain. Rinnuksesta ja jaloista sillä on lyhyempää karvaa, kun muualla kehossa turkin pituus lähentelee parhaimmillaan jopa viittätoista senttimetriä (15cm). Pisimmillään turkki on keskiruumiissa ja hännässä kärkikarvat hipovat jo maata. Voisi uskoa pitkän ja tuuhean turkin takkuuntuvat koko ajan ja jäävän kaikkialle jumiin, mutta uroksen elämää helpottaa suuresti karvojen silkkisyys ja itsenäiset jakaukset. Laccatek on siisti eläin, ja se näkyy selvästi sen ulkonäöstä. Ainoa “virhe” sen turkissa on klaanin merkki, poltettu kolmio vasemman silmän ympärillä. Otuksen harmiksi, lämpiminä kesinä sen turkki saattaa johtaa lämpöhalvaukseen.
Klaanilaisen väritys koostuu kolmesta väristä: tumma siniharmaa, siniharmaa ja harmaa. Pohjavärinä toimii tumma siniharmaa, joka on vallannut selkeästi suurimman osan turkista. Koko pää on todella haalea siniharmaa. Ainoat värimuutokset päässä on silmien alla olevat tummat, tammen lehteä jäljittelevät kuviot. Sama haalea väri näkyy myös Duronin selässä pienenä rykeälmänä erikokoisia ja -muotoisia läiskiä, sekä hännän alapuolessa. Korvien sisukset, kirsu sekä polkuanturat ovat harmaita. Kirkas sininen sävy silmissä on kuin piste iin päälle Laccatekin kokonaisvärityksessä. Yksinkertainen väritys korostaa uroksen siistiä vaikutelmaa ja sopii täydellisesti sen erinomaiseen luonteeseen.
Duronilla on kaulassaan nahkainen, sen ihan omatekemänsä panta. Panta on paksu, leveydeltään noin viisi senttimetriä (5cm). Muiden silmissä se näyttää tavalliselta, ruhjeiselta pannalta, mutta todellisuudessa se pitää kahta tikaria lähettyvillä. Turkkinsa ansiosta teräaseet uppoavat ongelmitta piiloon keräämättä ylimääräistä huomiota.

LUONNE
Lyhyesti kuvailtuna Duron Laccatek on vanhollinen herrasmies. Se kunnioittaa perinteitä ja lupauksia, joita uros itse kutsuu valoiksi (vala). Vanhollisuus näkyy myös mielipiteiden muodostamisessa; ensivaikutelma on todella tärkeä, sitä ei tule tyriä. Duronilla on vahvat mielipiteet eikä niitä helposti muuteta. Jos joku on antanut itsestään vaikka typerän kuvan, Laccatek katsoo tätä kuin typerää vielä todella pitkään, parhaassa tapauksessa koko elämänsä ajan. Uroksen vanholliseen luonteeseen kuuluu myös järkkymätön uskollisuus ja luotettavuus. Se on valmis kuolemaan sen puolesta, kelle on uskollinen. Tavanomaiset “koska pelastit henkeni, olen sen sinulle velkaa” ja muut samantapaiset käyvät Duronin elämässä karmivan totuudenmukaisiksi. Samoiten lupaukset on pidettävä ja salaisuudet säilytettävä. Uros yrittää itse parhaansa mukaan elää oman elämänsä säännöissä, mutta se myös odottaa samaa muilta eläviltä olennoilta.
Tavatessaan uuden tuttavuuden, Duron on ryhdikäs ja kaunopuheinen, laumasta tai ulkomuodosta välittämättä. Se tykkää tehdä jotain sen sijaan että rupattelee turhanpäiväisyyksiä istuessaan. Vastaantulevan osalta on tärkeää (kuten aiemmin tuli ilmi) antaa hyvä ensivaikultelma kunnollisella käyttäytymisellä ja pitää niin sanottu ylästatus päällä. Laccatek on enemmän alistuvaa kuin isottelevaa sorttia, myös siksi oikein kieroilemalla sen uskollisuuden tarvetta voi käyttää hyväkseen. On tasan kaksi asiaa, jotka voivat pilata ensimmäisellä minuutilla Duronin hyvän mielipiteen toisesta. Ensinnäkin tyhmien vitsien heittely tai turhan rennosti käyttäytyminen. Harmaasävyinen uros on itse sen verran tomera, ettei tunnu omistavan minkäänlaista huumorintajua. Kyllähän se virnuilee paljon, mutta typeriä vitsejä se ei ymmärrä. Toiseksi selvä vittuilu tai muu loukkaava käytös. Vaikka Duron kaikessa komeudessaan vaikuttaa rauhalliselta ja hillityltä, sen historian takia sillä on hieman itsehillintä ongelmia suuttuessaan. Väkivaltaan se ei silti turvaudu muuten kuin itsepuollustukseksi, muuten se yleensä suuttuessaan vain huutaa ja lähtee paikalta. Ja kuin kiukkuisen lapsen tavoin, anteeksi pyytäminen on lähes mahdotonta ainakin muutamaan päivään (asia erikseen sitten jos Laccatek itsekin tajuaa, ettei ärsyyntyminen ollut sen toisen vika). Suoranaisesti uroksen kanssa ystävystyminen ei ole ollenkaan vaikeaa, pitää vain olla luotettava ja hyvää seuraa. Ainoa vain, ettei Laccatek näe ystävyydessä mitään hyviä tunteita tai muita. Sille ystävyys on vain luottamisen merkki. Uros myös sanoo ystävilleen näiden olevan ystäviä, vähintäänkin osoittaa teoilla selvästi. Tunteet on Duronille muutenkin vaikea käsite. Se ei tiedä, miltä tuntuu rakastaa jota kuta, tai miltä tuntuu ikävä, mustasukkaisuus tai huoli. Se ei ole saanut vielä syytä niihin tunteisiin. Harmaasävyinen on myös torjunut täydellisesti mielestään pikkuisena kokemansa epätoivoisuuden täyteläiset pakokauhun tunteet.
Duron vihaa olla tapahtumien keskipisteenä, mutta ei pakoile sitä. Yrittää ehkä salakavalasti siirtää taakkaa jollekin muulle lähistöllä olevalle, mutta tekee sen huomaamattomasti. Sitä vastoin se pitää paljon kävelystä, marjoista, rennoista juttuhetkistä ja niityllä kellimisestä kukkien keskellä.
Uros puhuu miehekkäällä, melko korkealla äänellä. Sen puheessa kuuluu selvästi ulkomaalainen aksentti, joka saattaa olla vaikeasti ymmärrettävissä joillekin. Duron ei ole puhelias eläin, mutta sen lauseita pitkittää kohteliaisuudet sekä täsmällisyydet; harmaa ei halua tulla väärinymmärretyksi.
Laccatek ei ole kilpailuhenkinen eläin. Se pitää elämää omana haasteenaan, eikä katso tarpeelliseksi vetää peliin ulkopuolisia mukaan. Hyvänä esimerkkinä Duron itse pitää omaa menneisyyttään tarpeeksi karuna, muttei lähde kilpailemaan sillä toisen kanssa. Se ei tiedä mitään säälittävämpää kuin purkaa koko menneisyytensä toiselle suuttuessaan. Pitää sitä vähän itsehillintää puheissa olla, kuten sillä itsellään.
Duronilla on oma näkemyksensä sodasta. Se tietenkin toivoo rauhaa ja on valmis tekemään oman osansa sen puolesta. On vain vielä epävarmaa, kumpaa "puolta" se tulee avustamaan. Laccatek aikoo silti seurata klaanin yhteistä päätöstä, oli se miten paljon tahansa ristiriidassa sen omiin mielipiteisiin. Uskollisuus on varmaa. Laccatek ei silti ole väkivaltainen eläin, vaikka sillä onkin teräaseita ja se on rakenteeltaan kuin täydellinen tappajakone. Se on rauhaa kannattava eläin ja välttäisi sodan oikein mielellään kokonaan. Duron kyllä osaa taistella, metsästää ja jäljittää todella taidokkaasti, mutta se käyttää taitojaan ruoan hankkimiseen.

HISTORIIKKIÄ
Duron syntyi pieneen laumaan, jonka kautta uros on oppinut vanholliset perinteensä; tässä laumassa sääntöjen rikkojat saivat kokea väärän tekonsa nahoissaan. Väkivalta kuului kasvatukseen, nartut elivät elämänsä pentuja synnyttäen ja urokset metsästäen että hoitaen mukuloita. Laccatek itse syntyi todella suureen perheeseen, se oli yksi monista kymmenistä pennuista. Harmaan uroksen isän kuului kiroavan välillä, ettei se ollut edes varma oliko kaikki pennut heidän omiaan. Jopa puolet pennuista olivat väärän värisiä niiden vanhempien pennuiksi, joten oli varmaa että pentuja vain lappasi kotiluolaan karkureina toisista perheistä. Kuten arvata saattaa, ruokaa oli vähän eikä perheen vanhemmilla ollut aikaa taikka jaksamusta hoitaa kaikkia pentujaan. Sinnittelijät selvisivät hengissä, fiksuimmat (tai typerimmät) lähtivät pois etsimään uusia vanhempia. Pennut, jotka pärjäsivät, itsenäistyivät nopeasti. Leikkimisen ilo jäi paria pentua lukuun ottamatta täysin ohitse kaikilta, oppiessaan juoksemaan ja taistelemaan heidän elämästään tuli ainaista taistelua. Jotkut pennut liittoutuivat, yksinään menehtyi nopeammin. Pahin kaksikko murhasi toisia pentuja yöllä, kaikkien nukkuessa, jotta he saisivat ruokaa SEKÄ vähemmän kilpakumppaneita. Duron oli yksi niistä, joka ei nukkunut yhtäkään yötä luolassa, vaan meni aina lähistölle piiloon.
Laccatek pärjäsi hyvin suuren kokonsa ansiosta, se myös kuului vahvimpaan kolmikkoon. Isän heittäessä ruokaa luolaan, kaikki pennut ryntäsivät lihan kimppuun. Se oli aina yhtä dramaattinen hetki. Kaikilla oli nälkä, jotkut saattoivat olla kuolemaisillaan. Kaikki tiesivät, ettei lihasta riittäisi puolillekaan pennuista. Kaikki tiesivät myös, ketkä neljä olisivat varmasti voittajien joukossa. Duron oli yksi heistä, mutta muut pennut repivät eniten häntä kuin kolmea muuta. He nimittäin tiesivät, ettei Duron aikoisi repiä heitä kynsillä tai hampailla vaikka he repisivät kuinka. Laccatek ei koskaan ollut pitänyt perheään läheisenä, muttei aikonut murhata siskojaan tai veljiään.
Liitostaan huolimatta, koko suuressa poppoossa oli vain yksi pentu, josta tuli Duronille oikeasti läheinen; sitä itseään puoli vuotta nuorempi narttu, Alic. Uros auttoi siskoaan kaikessa. Ruoasta taistellessaan antoi omasta osastaan yli puolet Alicille ja lähti itse yöllä metsästämään ruokaa jottei kuolisi. Duron myös puollusti tätä riidoissa, opetti metsästämään ja oli muuten vain hyvänä seurana. Oli selvää, ettei Alic olisi selvinnyt hengissä vuottakaan jos harmaa uros ei olisi ollut auttajana. Mutta kuten oli odotettavissa, tuli sekin päivä kun Duron ei ollutkaan lähistöllä Alicin joutuessa uudestaan vaikeuksiin. Harmaan kaksi muuta liittolaista eivät olleet hyväksyneet Alicia, joten kostivat sen huolenpidon. Duronin saapuessa paikalle, narttu oltiin raadeltu ja murskattu todella huonoon kuntoon. Lievästi sanoen, Laccatek oli epätoivoinen. Se ei koskaan ollut oppinut, miten auttaa haavoittunutta. Oli kuitenkin yksi asia, minkä se ymmärsi heti. Alicilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, jos he jäisivät sinne. Perheen heikoimpia varmasti houkutti käydä helpon lihan kimppuun. Duron nosti siskonsa hellästi selkäänsä ja lähti pois niin nopeasti kuin ikinä pääsi. Uros jatkoi kulkuaan aina lauman alueiden ulkopuolelle, kauas kohti vuoria. Matkan aikana Laccatek joutui tiukille. Sen piti metsästää kahdelle, mutta ruoaksi kelpaavia eläimiä ei tuntunut löytyvän mistään. Se ei edes voinut lähteä pitkälle matkalle, sillä Alicia piti valvoa koko ajan. Heidän onnekseen eräänä päivänä metsässä tuli vastaan vanha, kirjava uros joka tunsi yrtit, osasi tulen teon ja nahan, puun sekä kiven hyväksikäytön salat. Ystävällinen vanhus auttoi Alicin hoitamisessa, vaikka epäilikin nartun selviytymismahdollisuuksia. Duron teki parhaansa etsiessään ruokaa siskolleen, itselleen ja nyt myös vanhukselle. Otus kertoi vanhukselle kaiken heidän perheestään ja elämästään sekä unelmastaan; Laccatek halusi unohtaa menneisyytensä ja päästä eroon väkivaltaisuudsta, elää uutta elämää.
Meni viikkoja ja Alicin tilanne näytti jo epätoivoiselta. Vanhuksen yrtit ja urosten hoito alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vaikuttamaan; Alic alkoi voimaan pikkuhiljaa jo paremmin, muutamassa viikossa narttu pystyi jo kävelemään ilman apua. Toisen etujalan katkennut luu vain oli kasvanut väärään asentoon, joten kävely oli vaikeaa kun jalka oli hieman vinksallaan. Laccatek kuitenkin tunsi olevansa koko elämänsä velkaa vanhukselle tuon pelastettua Alicin, joten uros rukoili vanhusta ottamaan heidät mukaansa. Vanhus epäröi, mutta lopulta suostui toisen pyyntöihin. Uros vei heidät vuorien taakse, meren läheisyyteen. He olivat lähdössä pienellä, ruhjeisella lautalla merelle, mutta Alic pelkäsi. Se ei luottanut lauttaan, eikä todellakaan halunnut lähteä merelle veden vietäväksi. Vanhus yritti rauhoitella tätä kertomalla virroista, jotka veisivät heidät varmasti perille ilman ongelmia, mutta Alic ei kuunnellut vaan kieltäytyi tulemasta. Duron oli vaikeassa paikassa. Se oli luvannut seurata vanhaa urosta, muttei tahtonut jättää siskoaan. Vanhollisuus oli kuitenkin syöpynyt Laccatekin elämään täysin, joten yöllä, kun Alic nukkui, harmaa uros ja vanhus lähtivät. Päätös oli ollut vaikea, mutta Duron tiesi syvällä sisällään tekevänsä oikein. Se oli jättänyt siskolleen ruokaa ja siitä eteenpäin kaikki mitä pystyi tekemään, oli vain parhaan toivomista.
Matkalla vanhuksen maailmaan, Laccatek muuttui. Siitä tuli hiljaisempi ja tomerampi, ajatusmaailma muodostui uudenlaiseksi. Vanhus kertoi urokselle Tuhkaklaanista, sen menneisyydestä ja Jääsaaresta. Vanhus kertoi myös kuuluvansa tähän klaaniin, mutta oli vain matkailemassa. Se oli haaveillut ennen kuolemista reissaamisesta mantereelle, nyt lähtenyt toteuttamaan sitä. Ajatus kiehtoi Laccatekia todella, todella paljon. Ajatus rauhasta ja niistä taidoista, joista osasta vanhus oli jo ehtinyt näyttää taidonnäytteen. Matka lautalla sujui sukkelasti, mukaan otettu ruoka väheni nopeasti ja kylmyys painoi raskaana niskaan. Duron ei ollut varma, olisiko Alic edes selvinnyt hengissä, narttu oli jo valmiiksi niin huonossa kunnossa.
Pitkäkin matka on aina jossain vaiheessa ohitse, niin hekin saapuivat vanhuksen kertomalle Jääsaarelle. Enää oli vaellettava klaanin luokse kenenkään huomaamatta. Se vasta olikin haastavaa, sillä piti kiertää tuulen sanelun mukaan, mennä alueilta missä harvemmin muita kulki ja vältellä jättämättä erityisiä hajuja ympäristöön. Lopulta he löysivät klaanin luokse, pitkän ja rankan reissun jälken. Duron otettiin klaanissa vastaan lämpimästi ja lupaavasti. Uros tunsi olonsa turvalliseksi, paremmaksi kuin ikinä aiemmin. Se ei osannut aavistaakaan, miten paljon sen kaksi vuotta elämästä oli mennyt täydellisesti hukkaan vain taistelemalla elämästä, kun se olisi voinut etsiä jotain tällaista itselleen. Vielä kovin nuori uros kasvoi ja kehittyi nykyiseksi itsekseen Tuhkaklaanin parissa. Sille poltettiin merkki, opetettiin tulen hallitsemisen taito ym. Duron myös ystävystyi uudella tavalla klaanin johtajaan, Hypnoon. Ajan kuluessa, Laccatekia auttanut vanhus kuoli, jolloin siniharmaa uros vanhollisten perinteidensä mukaan vapautui tuon tottelemisesta. Se meni heti metsästysryhmään, jonka kautta siitä myöhemmin siitä nousi ryhmän johtaja.

MUUTA
»»Duron on enemmän älyllinen ja toiminnallinen kuin tunteellinen.
»»Vaikka Duronin pääperiaate ystäävydestä on luotettavuus, sillä on erilainen ystävyyssuhde Hypnoon. Parempi, huomattavasti vähemmän virallinen. (Hypno on spessu)
»»Duronin luonne on kehittynyt Jääsaarella vasta sellaiseksi, millainen se nykyään on. Uros oli ennen avonaisempi, uskaliaampi ja pirteämpi otus.
»»Tunnari: Yellowcard - Fighting (Must be something more)

Koko hahmo © Hoswe 2012

HYVÄKSYTTY