Heissun! Minulla ei ole mitään hajua laitanko tämän edes oikeaan paikkaan (anteeksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että ainakin minun mielestäni ohjeet olivat vähän epäselvät), mutta toivottavasti saan kuitenkin liityttyä. Enkä itseasiassa ole edes varma, että mitä tähän oikeastaan pitää laittaa vaikka lueskelin nuo sivut ihan läpikotaisin.
Hahmoseni tiedot olisivat sitten tässä;
Nimi: Pihla
Kutsutaan; Pihla, Pihlis
Skp: Narttu
Ikä: 3 vuotta
Laji: Susi
Rotu:
Lauma: Revontulisoturit
Asema: Toistaiseksi laumalainen
Ulkonäkö: Pihla on rakenteeltaan narttumaisen siro ja hento. Nartun jalat ovat pitkät ja sirot, mutta eivät silti luonnottoman näköiset. Narttu ei ole kovin suuri muttei mikään kääpiökään, sillä korkeutta sillä on 83 cm. Narttu ei ole mitenkään lihaksikas, mutta sillä on ns. piilolihaksia. Missään nartulla ei ole ylimääräistä ja se on jokapuolelta sopusuhtainen, ainoastaan nartun korvat ovat hieman suuret pään kokoon nähden. Nartun turkki on keskipitkää, mutta raajoissa ja päässä lyhyempää. Laadultaan turkki on pehmoista, rinnuksissa hieman kihartavaa. Selässä turkki ei ole yhtä pehmeää, ehkä hieman jopa karheaa. Häntä ei ole liian pitkä, ehkä jopa keskivertoa lyhyempi. Kuitenkin karva on hännässä sen verran pitkää, että häntä näyttää muutamaa senttiä pidemmältä. Väriltään nartun turkki on miltein kirkuvan punainen, niin punanruskea se on. Pihliksen hännänpää on kuitenkin musta, samoin kuin sen korvien taustat. Silmien yllä nartulla on mustat "vale silmät". Molemmissa etutassuissa narttusella on myös erikoiset, mustat sukat. Näkyviä arpia nartulla ei ole. Nartun silmät ovat lämpimän ruskeat, mutta pupillin ympärillä sillä on kellertävät rinkulat. Myös silmäluomien reunat ovat mustat. Nartun kynnet ovat etujaloissa mustat, takajaloissa valkeat. Kynnet eivät ole mitenkään terävät, mutta tarpeeksi terävät ollakseen apuna saalistuksessa.
Luonne: Pihla suhtautuu hieman varautuneesti kaikkeen, mutta hieman tutustuttuaan narttu on paljon luottavaisempi ja ihan hyvää seuraa. Narttu käyttäytyy yleensä kaikkia kohtaan kohteliaasti ja arvostaa hyviä käytöstapoja, mutta sietää itse huonompaakin kohtelua. Narttu välttelee yleensä tappeluita, sillä sen voimat eivät ole mitenkään mittavat. Jos narttu kuitenkin joutuu tappeluun, ylittää narttu selvitä siitä kehittelemällä strategian. Yleensä etäiseltä ja kylmältä vaikuttava narttu on kuitenkin sisimmältään herkkä ja lempeä, mutta narttu näyttää sen puolen itsestään vain harvoille ja valituille. Narttu haluaisi perustaa oman perheen ja saada jälkikasvua jossain vaiheessa, mutta se ei ole tälle välttämätöntä. Narttu ei ole mikään heikkojen puolustaja, sitä ei yleensä kiinnosta mitä muille tapahtuu kunhan se vain saa olla omassa rauhassaan. Tosin, jos joku erehtyy kajoamaan nartun ystävään narttu tulistuu silmittömästi ja kantaa varmasti kaunaa ikuisesti sille, joka sen ystävän tappoi ja suunnittelee varmasti jotakin tämän päänmenoksi. Joskus Pihlis myös huvittelee toisten kustannuksella ja vaikuttaa kovin, kovin ylimieliseltä. Pihla osaa tehdä kaikenlaisia sekoituksia yrteistä, myös parantavia rohtoja. Kaikenlaisia ruokiakin narttu osaa valmistaa ja parempiin eväisiin tottuneina ei narttu yleensä koske raakaan lihaan.
Historia: Pihla syntyi kylmänä, tuulisena päivänä maahan kaivettuun luolaan muutaman sadan kilometrin päässä jääsaaren maasta. Pihla ja sen neljä veljeä eivät olleet toivottuja ja niiden emo osoittikin sen käytöksellään. Emo ei vaivautunut edes nimeämään pentujaan. Hellyyttä ei koskaan pennuille asti herunut ja pentujen emo oli usein päivät poissa, antaen pentujen värjötellä nälissään luolassa. Pentujen ollessa liki seitsemän viikkoisia näiden isä saapui vaatimaan pentuja itselleen. Emä antoi mielellään penikat isän hoiviin, olihan niistä vain pelkkää harmia. Pentujen isä johti suurehkoa susilaumaa ja veikin pentunsa mukanaan sinne. Pentujen ei ollut kuitenkaan paljoakaan perempi isänsä luona. Isä koulutti pentuja ankarasti ja jos päivän harjoitukset eivät olleet sujuneet suunnitelmien mukaan, pennut saivat selkäänsä ja jäivät ilman ruokaa. Yksi toisensa jälkeen Pihlan veljet kuolivat nälkään ja rasitukseen, kunnes jäljellä olivat enää Pihla ja yksi sen veljistä. Veli oli hengissä fyysisien vahvuuksiensa takia, Pihla sen sijaan oli pärjännyt huijaamalla ja varastamalla ruokaa nälkäänsä. Muutaman kerran Pihlan isä sai yllätettyä nartun itseteosta, jolloin tämä piestiin pahasti. Pihla oppi tästä lisää varovaisuutta. Lopulta Pihlan ja tämän veljen isä oli tyytyväinen pentuihin. Pihlasta ja tämän veljestä oli tullut hyvin läheiset isänsä luona olon aikana ja nämä tekivät kaiken yhdessä. Pentujen isä kuitenkin käski kahta nuorta sutta tekemään jotakin kamalaa. Hän vaati, että Pihla ja tämän veli kamppailisivat toisiaan vastaan toisen kuolemaan saakka. Kaksikon sydämet valtasi järjetön kauhu; he eivät saattaisi tehdä sitä! Heidän isänsä teki kuitenkin harvinaisen selväksi, että mikäli kaksintaistelua ei tapahtuisi, menettäisi kumpainenkin henkensä. Isä oli näreissään; perinteeseen kuului, että johtajan pentu perisi lauman eikä hän turhaan ollut pentuja kouluttanut. Pihla ja tämän veli juttelivat kauan sinä iltana. Oli selvää, etteivät he saattaisi vahingoittaa toisiaan. He sopivat keksivänsä jotakin viimeistään ennen taistelua. Eräänä iltana kaksikon isä tuli Pihlan ja tämän veljen pieneen luolaan näiden jo nukkuessa ja kertoi, että nyt näiden oli määrä taiastella. Pihla ja tämän veli asettuivat vastakkain erään pienen kukkulan laella. Ennen taistelua kaksikko seisahtui kuonot vastatusten ja kuiskuttelivat hiljaa. He sopivat, että nämä eivät taistelisi tosissaan ja lopulta Pihlan veli heittäisi Pihlan alas kalliolta, jolloin tämä pääsisi pakenemaan. Veli tulisi perässä myöhemmin. Taistelun edetessä Pihlalle kuitenkin valkeni, että tämän veli olikin tosissaan; narttu murtui täysin. Kyyneleet vierivät nartun poskia pitkin tämän veljen hampaiden leikatessa haavoja tämän kehoon. Kuinka se oli oikein saattanut! Narttu ei saattanut puolustaa itseään; se ei vain kertakaikkiaan voinut satuttaa rakasta veljeään. Lopulta näytti käyvän niin kuin katselemassa olleet laumalaiset olivatkin jo odottaneet; veli iski verisen Pihlan maahan, valmiina iskemään viimeisen kerran. Pihla makasi omassa veressään lopen uupuneena. Sen lapa oli pahoin revitty ja sen lukuisista haavoista pulppusi verta. Narttu nyyhkäisi hiljaa katsoessaan, miten sen rakkaan veljen silmät hohkasivat tunteettomina tämän lähestyessä. Narttu nipisti silmänsä kiinni hetkeksi. Se tunsi kuinka jokin uusi tunne ikäänkuin kohotti päätään sen sisällä. Viha ja inho leimahti sen sisällä ja juuri kun tämän veli loikkasi narttua kohden antaakseen tälle viimeisen iskun, koukisti Pihlis takajalkansa vatsaansa vasten ja potkaisi niin voimakkaasti kuin vain saattoi; Pihlan terävät kynnet koversivat uroksen vatsaan syvät uurteet ja verta roiskahti Pihlan silmille. Veli karjahti ja tömähti aivan kielekkeen reunalle. Yleisönä olevassa laumassa kohahti, kun hullunkiilto silmissään Pihla kohottautui jaloilleen, loikkasi veljensä eteen ja työnsi veljensä alas kielekkeeltä. Kuullessaan, miten tämän veljen niskat katkesivat napsahtaen punaturkki rojahti maahan makaamaan täristen. Pihlan isä kuitenkin oli tyytyväinen ja nimesi tyttärensä Pihlaksi. Ei tytär mitään pitkää ja kaunista nimeä ansainnut, mutta nimen kuitenkin. Narttu kuitenkin kantoi kaunaa isällensä ja jo muutaman päivän jälkeen myrkytti tämän häipyen laumasta sydän mustana kuin myrkky. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, iskeytyi Pihlan reiteen eräällä metsästysreissulla nukutusnuoli ihmisten toimesta. Nartun herätessä seuraavan kerran, oli tämä siirretty jääsaaren laitamille jostakin kumman syystä; ilmeisesti nartulle oli alunperin aijottu asettaa jokin satelliittipannan tapainen, mutta tämä oli ollut tehtävään epäsopiva. Päästään pyörällä narttu hoippui lähimpään puistikkoon sekopäisenä ihmisen tukahduttavasta hajusta joka tuntui takertuneen narttuun. Näin tämä saapui jääsaareen.
Roolinäytteeni on jostakin vanhasta pelistä jonka olen Pihlalla pelannut (Pihla oli ennen yhdessä toisessa roolipelissä). Vähän lyhyt, mutta tämän tapaista tekstiä pelailen edelleenkin:
* Pihlis lopetteli jo tuota ylenpalttista virnuamistaan. Auh, alkoi jo poskissa tuntua tuo hirvittävä virnuskelu. Pihlis oli tapansa mukaan erittäin vammaisella tuulella, mutta nyt alkoi jo punaturkki vakavoitua ja ihan hyvä niin, sen verran oudosti jo toinen susi välillä sitä katseli. Toinen vaikutti jotenkin eh... pidättyväiseltä. Tosin, melkein kuka tahansa näytti siltä Pihliksen vierellä jos tuo sille päälle sattui. Lumi narskusi mukavasti Pihliksen mustien käpälien alla ja tuuli hulmutti punaista turkkia kuin koko hukka olisi tulessa ollut. Pihlis haukotteli siinä, niin rentona se oli. Valkea huurupilvi leyhähti sen kidasta ja valkeat hampaat välähtivät sieltä kidan uumenista. Tähdet kirjoivat tummaa iltataivasta nätisti ja tuhansien ja taas tuhansien tähtösten tuike heijastui narttulaisen pistävistä simmusista, joissa tuntui aina väliin leimuavan varsin merkillisesti. Pihlis haukkasi suuhunsa lunta mietteliäänä. Toinen kysäisi että tiesikö Pihlis että mitä juuri tästä pöheiköstä saa. Pihlis käännähti, tai oikeammin syöksähti tapittamaan toista, pistävät silmät katsoen suoraan silmiin.* Vai että tiedänkö? Vai että tiedänkö... * Pihlis sanoi hymähtäen, mutta silti hieman ivaa äänessään.* Minä löydän ruokaa vaikka aavikolta jos on tarvis ja melkeimpä jopa uskallan kehaista, että minulla on suurimmat ruokavarastot, mitä tänävuonna on yksikään täällä on onnistunut kokoamaan. * Pihlis sanoi ihmeellisesti kirahtaen. Khih. Pihliksellä oli useinkin tapana kirahdella ja usein sen puheen loppuun sellainen kirahdus sitten livahtikin jotenkin kummasti. Pihla kallisti vähäsen päätään ja kohotti kulmiaan, kääntämättä katsettaan toisesta. Se oli kumma eläin tuo Pihlis ja tuo toinenkin saattoi olla. Pihlis veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja siristi silmiään.* Sanoisinko, että löydämme täältä metsästä pari, ehkä jopa kolme peuraa jos jatkamme tuonne suuntaan. * Pihla sanoi sitten ja nyökkäsi syvemmälle metsää. Pihlis hyrähti, heilautti mustapäistä häntäänsä ja lähti tepsuttamaan syvälle metsään siroin, tanssahtelevin hypyin ja askelin. Liehuturkki loimusi punaisena, tai olisi loimunnut jollei olisi ollut niin pimeätä. Tähdet ja taivaalta kajastava kuunvalo kuitenkin valaisi reittiä mukavasti ja Pihlis oli lisäksi tottunut tätä reittiä käyttämään.* Noh, muukalainen, jos saamme peuran niin kumpi pitää taljan? Lihasta ei niin väliä, sitä minulla on omasta takaa... Tosin, niin on taljojakin joten senkun pidät sen lämmikkeenä.* Pihlis juttusi ja virnuten vielä lisäsi varmalla äänellä:* Ja peuran me saamme taatusti ellet sinä sitten törttöile ja säikäytä sitä tiehensä. * Pihla virnusi nopsasti ja jatkoi sitten tassutteluaan, jonka muutti hitaammaksi ja hiljaisemmaksi mitä syvemmälle metsään tultiin.*
Aihe: Pihla|Revontulisoturit|Laumalainen 
Su Tammi 22, 2012 2:04 pm
Omasta mielestäni kuitenkin sivuilla on linkki tälle alueelle ja ohjeet "tee hahmotiedot, lähetä ne foorumille ja odota hyväksymistä/hylkäämistä", pitää kuitenkin katsoa, josko niitä pitäisi selventää hieman 