Kuro Delektro / Laumaton

Kokovartalo



Nimi:
Kuro Delektro
Ikä:
4
Laji:
Koira
Rotu:
Sekarotuinen.
Sekarotuisesta emästä jossa Belgianpaimenkoiraa ja muutamaa muuta rotua sekä puhtaasta Sileäkarvaisesta collie isästä.
Skp:
Uros

Ulkonäkö:
Ensimmäisen katseen jälkeen Kuroa voisi väittää ketun näköiseksi ilmestykseksi, koska sen lyhyt kaula, kuono sekä jalat voivat tuoda jollekkin mieleen tuon kyseisen viekkaan eläimen eikä kuonon terävä kiilamaisuus auta asiaa. Muuten uros edustaakin ihan omaa lajiaan. Sen pää on vahva ja pyöreä hieman kaarevilla korvilla jotka ovat normaalia hiukan suuremmat. Uros on siunattu jykevillä sekä vahvoilla jaloilla, kauniin kaarevalla selällä, leveällä rintakehällä, ruipelolla vatsan seudulla sekä piiskamaisella pitkäkarvaisella hännällä. Uroksen karvoituksesta löytyy tasan nelkää eri väriä ja nämä kyseiset värit ovat nimeltään vaaleanruskea, tummanruskea, valkoinen sekä sininen.

Pääväri on vaaleanruskea ja sitä löytyy jokaisesta kehon kolkasta paitsi sinisestä harjaksesta. Väri on vallannut kokonaan olennon keskivartalon muualle kehon osiin onkin eksyyntynyt kyseisen värin seuraan samaa väriä tummempana sekä valkoista. Valkoinen on päässyt värittämään Kuron alaleukaa, takajalkojen tassuja, rintakehän pitkien karvojen päitä niin kuin myös hännän karvoja. Valkoista on myös eksynyt uroksen poskelle tosin poskella harvat valkoiset karvat sekoittuvat ruskeaan ja saavat poskien karvat näyttämään vain vaaleimmilta pääsemättä juuri itse esille. Valkoista löytyy vielä pienoisena läikkänä kummankin silmän alapuolelta. Tummanruskea taas on tehnyt tiensä Kuron kasvoille ja kiertää uroksen kirkkaan vihreän silmän kehänä siinä samalla reunaten myös valkoisen läikän. Silmän ympäriltä tumma väri jatkuu viivana kummastakin silmäkulmasta aina kirsuun asti siitä jatkaen vielä matkaansa pienoisella mutkalla suupieleen. Sama kuvio esiintyy kummallakin puolella päätä.

Eniten tummanruskeaa löytyy uroksen kummaltakin lavalta joilta se laskeutuu aina kyynärpäähän asti. Viimeistä väriä eli sinistä löytyy ainoastaan korvien karvatupsuista sekä pystystä niskaharjasta joka jatkuu puoliselkään kuin myös etuharjaksesta joka yltää hiukan otsapenkereen ylitse. Leuasta löytyy vielä pienoinen sininen partatupsu. Lähes aina uroksen mukana roikkuu myös sirppimäinen ase joko kaulaan ripustettuna tai jalkaan sidottuna. Toisen korvan vierestä löytyy myös harjakseen upotettu valkoinen sulka.

Luonne:
Kuro kasvatettiin veljensä laumaan kuuliaiseksi laumalaiseksi joka tukisi johtajansa aatteita sekä päätöksiä. Kasvatuksensa takia uroksesta onkin kasvanut ystävällinen sekä auttavainen oman arvonsa tuntija. Se pitää itseään tavallisen laumattoman tasolla vaikka yrittääkin koota laumaa ympärilleen. Sen luonne ei ole johtajalle yleinen. Todellisuudessa se ei olisi edes missään suhteessa hyvä johtaja tiiviiseen laumaan jossa vallitsevat laumaarvot ja jossa sen pitäisi tehdä päätöksiä jotka vaikuttaisivat toisten elämään vahvastikin. Uroksella on liian pehmeä sydän moiseksi johtajaksi. Kuro on vähäosaisten suojelija sekä auttaja. Sellainen hyväntekijä jota monet sen lajitoverit saattavat väittäää päästänsä vinksahtaneena. Se rientää auttamaan enempää ajattelematta jokaista joka tarvitsee apua. Uroksen yleiseen luonteeseen kuuluu pelottomuus, kohteliaisuus sekä ystävällisyys.

Kuro puhuu kainoin sanoin ja yleensä jakaa kohteliaisuuksia jo uusille tuttavuuksille. Kuro vaikuttaa sellaiselta jokaisen ystävä tyypiltä jota on vaikea vihata, mutta todellisuudessa se voi saada ympärilleen helpostikin vihollisia turhamaisen sinisilmäisyyden takia joka saa sen aika ajoin vaikuttamaan tyhmältä sekä turhankin virheettömältä ja puhtaalta. Kuitenkin sinisilmäisyys on vain yksi puoli uroksesta. Pintaa hiukan syvemmällä Kuro on vakava mietiskelijä jonka mieltä tähdittävät elämän synkät kysymykset. Olennon ystävällisestä käytöksestä voisi myös olettaa ettei se ole juuri valmis tarttumaan aseeseensa ja taistelemaan, mutta todellisuus peittyy taidokkaasti juurikin tuon ystävällisyyden piiloihin. Kuro tarttuu aseeseensa heti kun tilanne sitä vaatii eikä jää ihmeemmin arpomaan. Se rakastaa taistelun tuomaa jännitystä ja sitä miten taistelu paljastaa siitä vahvan sekä järkähtämättömän puolen. Taisteluun joutuessaan Kuro ajattelee kylmällä järjellä.

Se ei koskaan taistele tunteiden vallassa, koska tietää tunteiden vievän hyökkäyksestä terän. Uros on huono tunteidensa kanssa ja joissakin tilanteissa jopa havaitsemaan niitä toisista. Kurolle suurin häpeä on joutua tunteikkaaksi lajitoverin edessä oli sitten kyseessä täysin vieras tai täysin tuttu. Syvempien tunteiden kokeminen on urokselle jopa jollain muotoa pelottava kokemus ja tämän takia uros luultavasti yrittäisi työntää pois rakkautensa kohdetta jos sellainen joskus ilmaantuisi. Kuro on myös hyvin sokea tunnistamaan ihastuksen tunteita toisista eikä esim lievä flirtti soita uroksen päässä minkäänlaisia kelloja. Jos joku yrittää siis saada uroksesta itselleen uroon on hänellä edessään hankaluuksia ja vaikeita aikoja. Kuro arvostaa maata ja elävää aivan erilaisella tavalla johtuen jumalista joista sille aina pentuna kerrottiin. Nykyisellään uros ei usko jumaliin, mutta pahan paikan tullen toivoo jonkin suuremman olevan olemassa ja ohjaamassa.

Historia:
Joitakin vuosia takaperin Jääsaarella eleli pienoinen laumattomien ryhmittymä. Tuossa ryhmittymässä oli alle kuutisen henkeä. Se oli perhe sekä ystävä yhteisö. Sen joukko koostui kahdesta nartusta sekä kahdesta uroksesta eli kahdesta rakastavasta parista. Ryhmän kaksi viimeisintä jäsentä olivat toisen parin ensimmäisen pentueen tulos. Joukko ei pitänyt itsestään suurta ääntä jotta se ei joutuisi sodan jalkoihin eikä lähes kukaan tiennytkään tämän ryhmittyvän olevan edes olemassa. Joukon elo oli hyvin rauhallista eikä se juuri kärsinyt sodasta jonka kynsissä taas laumalaiset joutuivat kärvistelemään. Joukko elikin elämäänsä onnellisena sekä iloisena ja riehuva sota vaikutti sen jäsenille lähes jopa pelkältä tarulta. Onni tuntui hellivän tätä pientä joukkoa ja vielä pennuton pari sai viisi henkisen pentueen. Pentueesta vain kaksi vahvinta tosin jäi henkiin kolmen muun kuokkessa pakkaseen tai sairauksiin. Pennut olivat jokaiselle lauman jäsenelle iloinen asia, vaikka kolmen pienoisen kuolema saikin kaihoisia tunteita kohoamaan pintaan.

Toinen pentueen pennuista herätti suurta ihmetystä joukon keskellä. Millään tavalla tavallisuudesta poikkeaville koirille oli suuri ihmetys toisen pennun pään ja niskan seudulta kasvaessa sinistä karvaa. Tämän takia pentu sai osakseen jopa hieman vieroksumista ja sitä pidettiin kummajaisena ja jollain tavalla vajaana. Pentu nimettiin Kuro Delektroksi ja sen veli sai nimekseen Sewer Demetro. Pentujen vanhemmat rakastivat pienoisia koko sydämestään. Tosin rakkautta oli painottamassa pentujen kova koulutus. Pentujen oli myös omaksuttava vanhempiensa uskomukset siitä, että maan, veden, tuulen sekä tulen elementtejä valvoi oma jumalansa. Tämän takia maata piti arvostaa ja kohdella hyvin. Turhasta saalistuksesta rangaistaisiin samoin minkä tahansa elävän turhasta vahingoittamisesta myös luonnon turha vahingoittaminen luettiin kiellettyihin asioihin. Joskus joukko myös uhrasi jumalille jotain pientä. Uskomusten sekä perus koulutuksen jälkeen veljeksiä alettiin kasvattaa sekä kouluttaa aivan eri tavoin, koska toisesta tahdottiin vanhempiensa unelman toteuttajaa toisesta taas tahdottiin koulia kuuliainen sekä tottelevainen otus tukemaan veljeään tämän tehtävässä.

Rewer sai vanhempiensa unelman toteuttamisen harteilleen ja kokikin veljeään kovemman koulutuksen. Vanhempien unelma oli perustaa lauma niin laumattomille kuin myös laumasta häädetyille tai karanneille.
Laumasta oli tarkoitus tulla turvapaikka niille jotka tarvitsivat turvaa sekä apua, mutta eivät välttämättä halunneet sitoutua lauman elämään tai jotka tarvitsivat suojelua entiseltä laumaltaan. Lauman oli tarkoitus olla täysin vapaa tulemiselle sekä lähtemiselle eikä sen sisällä vallitsisi arvovaltaa vaan jokainen olisi saman arvoinen. Laumassa ei myöskään pitänyt olla yksilöille jaettuja tehtäviä vaan jokainen pitäisi lauman tarpeista huolen kuten saalistuksesta. Rewer ei kuitenkaan uskonut lauman toteutuvan näin sinisilmäisenä. Sen mielestä launamassa täytyi olla arvot sekä selvä johtaja. Uroksen veli taas ei ollut samaa mieltä vaan uskoi vanhempiensa idean toteutuvan sellaisenaan jonka takia syntyi ajatuksia siitä ettei Rewer ollutkaan ehkä paras vaihtoehto toteuttamaan vanhempiensa unelmaa.

Koulutusta oli kuitenkin mahdotonta aloittaa uudelleen, koska veljekset eivät olleet enää pentuja. Sen takia Rewer pysyi tehtävässään, vaikka ei tahtonutkaan luoda laumaa vanhempiensa säännöillä jonka takia uros ei etsinyt uusia jäseniä. Kuron suurimmaksi tehtäväksi langettui jatkaa sukua ainoan ryhmittymän sen oman ikäisen nartun kanssa. Kaikki muut ryhmän nuorta sukupolvea edustavat kun olivat uroksia. Kaksikko oli ollut ystäviä pennusta lähtien eikä Kuron kohdalla muutos ystävästä rakastavaksi käynyt niin kuin toivottiin. Uros tosin piilotti asian. Kuro ei osannut rakastaa narttua enemmän kuin ystävää. Narttu tosin tietämän mukaan oli rakastanut urostamme lähes aina. Vaikka uroksella ei ollutkaan suurempia tunteita narttua kohtaan oli sille pienenä opetettu miellyttämisen tarve niin suuri, että se esitti rakastavansa ja vei alulle pentuuen jota sen vanhemmat niin paljon toivoivat. Syntyi neljän pennun pentue josta yksi ei ollut kehittynyt tarpeeksi selvitäkseen. Kolme muuta olivat vahvoja sekä terveitä. Kuro rakasti pentujaan yli kaiken vaikka tunteet pentujen emää kohtaan eivät olleet vieläkään muuttuneet. Pennut olivat kuitenkin uroksellemme kultaakin arvokkaampaa ja viettikin jokaisen hetken jonka pystyi pentujensa kanssa joka opettaen ja kasvattaen tai vain ollen pienoisten kanssa. Yksitoista henkiseksi kasvanut ryhmittymä ei kuitenkaan pysynyt enää salassa ja kävikin niin, että jotkin laumat äkkäsivät ryhmittymän.



Ryhmittymä ei ollut millään muotoa ilon aihe varsinkaan Vuorisoturilaisille jotka olivat kuulleet joukon yrittävän laumaksi joka ottaisi suojaansa laumattomia sekä laumasta potkittuja. Tämän takia ryhmä joutuikin välillä kyseisen lauman hyökkäyksen kohteeksi ja varsinkin nuoret pennut olivat todella mieluista hengiltä saatavaa, koska joukon kasvu tahdottiin katkaista. Ensin hyökkäykset eivät olleet juuri edes huomattavia ja ne tapahtuivat yhden lajitoverin toimesta, mutta pian hyökkäyksiä tehtiinkin jo suuremmassa ryhmässä. Joukon vanhimmista ei juuri ollut vastusta nuorille sekä vahvoille mustaturkkisille hyökkääjille.
Hyökkääjien leukoihin menehtyikin neljästä vanhuksesta kolme ja viimeinen kuoli stressiin ja niin ryhmän luku putosi 11 seitsemään jonka jälkeen se jätettiinkin pian rauhaan. Käydyissä taisteluissa Kuro arpeutui ja sen toinen alaleuan kulmahampaista murtui ja kipeytyi joka on syy miksei uros nykyään käytä hampaitaan taistelemiseen vaan sen sijaan käyttää puolisonsa vartavasten teettämää asetta jonka kummassakin päässä on kapea sirppimäinen terä. Teriän keskellä on vahva puun oksa johon terät on upotettu sekä sidottu. Ase kulkee aina uroksen mukana milloin mitenkin. Joskus se roikkuu kaulassa joskus se taas on löytänyt tiensä köytettynä uroksen jalkaan. Teriin ei ole olemassa mitään oikeita suojia niinpä Kuro suojaakin ne usein suurilla kasvin lehdillä. Hampaansa takia uros myös nauttii yleensä pehmeää lihaa tai eterioi raadoilla. Kun joukolla ei viimein ollut hätää pystyttiin keskittymään täysin erilaisiin asioihin.

Rauha palasi ja vanhempien unelmaa alettiin viimein toteuttaa. Joukkoon ei kuitenkaan saatu pysyviä jäseniä väliin tosin jotkut tulivat hakemaan turvaa pienoisesta joukosta. Joukko ei ehtinyt nauttia pitkään rauhasta kun draaman pyörteet yllättäen ilmestyivät piinaamaan sen jäseniä. Joukon muut urokset löysivät itselleen rakkauden ja siihen asti vain perässä roikkunut uros jätti pienoisen perheyhteisön omilleen liityttyään rakkaansa laumaan. Uroksen paikan tosin tuli korvaamaan Kuron veljen puoliso. Myös Kuro löysi viimein ihastuksen tosin valitettavasti ei nartusta vaan laumattomasta uroksesta. Vastakaikua uroksemme ei juuri tosin tunteilleen saanut, mutta asia pääsi kuitenkin uroksen veljen korviin joka veljensä sanoista huolimatta kieli asian Kuron puolisolle joka timpaantui asiasta. Kaksikon välille syttyi riita ja uroksemme päästi vahingossa suustaan ettei ollut koskaan rakastanutkan narttua. Narttu suuttui ja masentui asiasta ja rakkaus urosta kohtaan muuttui vihaksi. Uros oli ollut nartun tukipilari ja ikuinen rakkaus ja totuus musersi nartun täysin. Se tahtoi tuottaa Kurolle niin paljon tuskaa kuin mahdollista ja se keksikin hyvän tavan saada uros kärsimään.

Kaksikon välit tulehtuivat hiljalleen aina vain pahemmin ja erään riidan päätteeksi narttu viimein pisti täytäntöön ideansa. Se sanoi tappavansa pennut joihin Kuro oli niin kovasti kiintynyt. Pentujen isä tietenkin yritti estää moisen hulluuden, mutta narttu nappasi yhden pennun mukaansa ja karkasi. Kuron löytäessä kaksikon mitään ei ollut enää tehtävissä. Uros löysi jyrkänteen rinteeltä punaisen lumen keskeltä yhden rakkaan pentunsa ja jyrkänteen alapuolella makasi liikkumattomana narttu jota uros oli aina pitänyt ystävänään, mutta jota ei koskaan ollut kyennyt rakastamaan. Uroksemme oli murtunut eikä se nähnyt syytä elää. Viimeinen pisara urokselle oli sen löytäessä toinenkin pentunsa kuolleena palattuaan ryhmän alueelle. Ryhmän kimppuun oli jälleen hyökätty. Kolmotta pentua ei näkynyt missään ja uros uskoi menettäneensä jokaisen pentunsa. Totuus on toinen, mutta tietoa siitä mihin pentu eksyyntyi ei ole kenelläkään. Kuron veli halveksui veljeään ja häpesi olevansa minkäänlaista sukua koko otukselle ja niin uroksen veli otti ja lähti rakkaansa kanssa luvaten toteuttavansa vanhempiensa unelman. Ennen lähtöään Sewer haukkui veljensä maan rakoon ja pilkkasikin tätä toivoen Kuron katoavan koko maailmasta. Yllättäen aina ryhmässä elänyt uros oli aivan yksin murheen ja murun murtamana. Sen ihastuskin oli hylännyt sen tai lähtenyt vain tiehensä. Uros masentui ja tahtoi viedä oman elämänsä ja niin se vaelsi jyrkänteelle jonka luona oli henkensä menettänyt sille kaksi todella tärkeää lajitoveria.

Yllättäen uroksen veli ilmestyi kuitenkin paikalle vetäen toisen väkipakolla pois kallion reunamalta korostaen ettei sillä ollut sille samaa arvoa kuin ennen muttei kuitenkaan toivonut näkevän veljeään ruumiina ja saikin veljensä luopumaan itsemurha aikeista. Sillä hetkellä Kuro ilmoitti toteuttavansa vanhempiensa elämän unelman elämän tehtävänään nopeammin sekä paremmin kuin veljensä tehden siitä samalla syynsä myös elää. Tämän takia veljeksistä tulikin kilpailijoita ja niiden välit alkoivat viiletä entisestään. Kumpikin kuitenkin välitti toisesta jollain tasolla syvällä sisimmässään, mutta kätkivät sen sisimpäänsä vihan sekä kilpailu hengen alle. Tällä hetkellä Kuro yrittää toteuttaa sanojaan ja koittaa koota laumaa ympärilleen niistä jotka eivät tunnu muualle kuuluvansa tai tarvitevat muuten vain turmaa tai hiuka erilaista laumaa.

Muuta:
Uroksen suuntaumuksesta emme voi olla täysin varmoja. Uros ei oikeastaan ole tuntenut juuri ihastumista syvempiä tunteita kumpaakaan sukupuolta kohtaan.

Perustaa omaa laumaansa.