Nimi: Karra
Kutsutaan: Karra
Ikä: 3 vuotta
Skp: Narttu
Laji: Koira
Rotu: Sekarotuinen
Lauma: Laumaton
Asema: Ei asemaa
Ulkonäkö:
Naaraalla on pitkät ja hoikat jalat, suuret silmät ja siro pää. Sen korvat ovat kolmiomaiset ja pystyt kuin huskyllä. Turkki on puolipitkä ja kaksinkertainen, säkäkorkeus lähentelee 65 centtimetrkiä. Naaras muistuttaa hieman saksanpaimenkoiraa. Se on erittäin kestävä ja vahva saalistaja. Sen turkki on valkoinen ja silmät siniset. Hieman susimainen. Karralla on pitkä häntä ja suuret tassut. Naaraan ruumiinrakenne soveltuu ankariin olosuhteisiin.
Luonne:
Karrasta voi saada aluksi vähän ylimielisen kuvan, mutta ystävilleen se on rauhallinen ja kiltti. Karra on nopea tutustumaan, mutta väärinkäsityksiä voi syntyä. Naaras osaa hurmata uroksia ja moni on langennut tämän kauneuteen. Karra tietää olevansa kaunis ja tahtoo yleensä aina muiden huomiota. Muiden narttujen kanssa Karra ei välttämättä tule toimeen aivan yhtä elegantisti kuin urosten. Karra pitää pennuista ja se haluaisi omia. Naaras pitää metsästämisestä muttei osaa tehdä sitä ryhmässä. Siksi se suosii pienempiä seurueita. Suuret porukat hermostuttavat sitä. Karra ei tahdo kenenkään tietävän synkästä menneisyydestään. Se tahtoo näyttää aina mahdollisimman positiiviselta tai salaperäiseltä.
Menneisyys: Karra syntyi kaukana etelässä pieneen laumaan, jonka kimppuun hyökkäsi lauma punaisia susia. Karra oli tuolloin vasta kahden kuun ja se pakeni vanhemman kahdeksan kuukautta vanhan veljensä kanssa. Muu perhe jäi jälkeen eikä Karra nähyt niitä enää. Karran veli piti Karrasta huolta ja pian Karra oli jo kyllin iso vaeltamaan. Karra ja Karran veli lähtivät yhdessä kohti pohjoista. Ne kävivät läpi monta seikkailua ja lopulta ne kuulivat paikasta nimeltä Jääsaari. Karra ja Karran veli lähtivät kohti saarta, mutta veli kuoli matkalla sillä se ei jaksanut uida ja kannatteli Karraa. Karra huuhtoutui rantaan ja nyt se etsii paikkaa saarella.
Muuta: Pitää voikukista
*Karra kiersi lumista ohuelti jäätynyttä lampea ja katseli ympärilleen. Sen kauniit siniset silmät eivät havainneet mitään mielenkiintoista ympäristössä. Hän, Karra, istuutui paikalleen ja alkoi peilailla itseään jään pinnasta. Karra luimisti sievät korvansa ja hymyili itselleen.* Ai että olen kaunis. *Naaras tuhahti ja kiersi häntänsä kippuralle viereensä* Haah? *Narttu kuuli rasahduksen puskasta ja jäi tuijottamaan siihen suuntaan* Ku-kuka siellä?! *Naaras kysyi hieman hätäisesti yrittäen pitää äänensä rohkeana* Minä olen Karra enkä minä pelkää! *Valkoinen naaras sanoi reippaamalla äänellä jossa värisi pelko* Tule esiin, kuka ikinä oletkaan!! Näytä itsesi! *Karra komensi nyt selkeämmin ilman että pelko kuului enää sen äänestä ja nousi ylös katsoen tuimasti varjoisaa metsää* Jos et pian tule, minä lähden. *Karra lähtisikin jos vieras ei tulisi esiin.*