Kuutamo /Vuorisoturi / rajavahti

Nimi: Kuutamo, Hohka, Turma sen mukaan mikä persoona vallassa

Ikä:3

Sukupuoli: uros

Laji: susi

Rotu: epäpuhdas tundrasusi

Lauma: Vuorisoturi

Asema: rajavahti

Ulkonäkö:

Kuutamo on keholtaan lyhyt eikä säkäkään ole ihmeellisen suuriin lukemiin päässyt pentuna koetun nälän takia. Kuutamon pituus liikkuu 60 cm hiukan ylöspäin. Uros saattaa näyttää olevan nykyään hyvissä ruuissa, mutta todellisuus paljastuu lyhyen ja tuuhean turkin kastuessa. Kuutamo ei ole juuri oppinut pitämään ruuasta taikka syömisestä ja syökin oikeastaan vain hengissä pysyäkseen sama pätee Hohkaan, mutta Turma syö mielellään lähes kaiken vastaan kävelevän jos nälkä vatsaa vaivaa hiukkasenkin. Kuutamo on siis pienoinen ja kevyt olento jota olisi helppo heitellä ympäriinsä jos se ei olisi saanut taistelukoiran koulutusta. Pituutensa takia jotkut ovat sekoittaneet herrasen koiraan.

Uroksen pää on jykevä ja herran kokonaan kirkkaan keltaiset silmät erottuvat hyvin helposti lähes kokonaan mustasta päästä. Noita keltaisia simmukoita kannattaa pitää visusti silmällä Kuutamon persoonan muutos näkyy hyvin selvästi nimittäin silmistä paistavista tunteista. Herrasen jykevää päätä jatkaa suippo kuono jota ei kannata missään nimessä aliarvioida, vaikka leuat saattavat näyttää heiveröisiltä omaavat vahvat leuat mukavasti puru voimaa. Uroksen korvat ovat pystyt ja kärjiltään aikalailla terävät. Herrasen kaula on suhteutettuna muuhun kehoon pitkä. Selkä uroksella on lyhyt niin kuin häntäkin.

Syntyessään Kuutamon häntä oli tosin pitkä ja ylväs, mutta herra menetti sen taistelukoira aikanan samalta ajalta on merkkinä herrasen vasemmassa etutassussa oleva punainen huivikin. Ihmisajoista muistuttavat alaleuassa vasemmalla puolella oleileva pienoinen lävistys samasta aiheesta muistuttavat kaksi korvaan väsättyä korua joista toinen on vain tavallinen lävistys koru kun toinen on taasen ympyrän mallinen korvakoru johon on liietty kettingin pää joka laskeutuu aina uroksen kaulalla liittyen kaulan päätyttyä kettinki lenkkiin joka kulkee eläimen kaulan ympäri.

Uroksen turkin pääväri on musta ja toinen väri jota herran turkissa esiintyy on harmaa niin vaaleissa kuin tummemmissa sävyissä. Harmaan värityksen ovat saaneet kuonon kärki ja alaleuka, niskan, rinnan sekä massun karvat haalealla värityksellä, lavassa, kyynärpäässä ja nilkoissa olevat pitemmät karvat, etujalat ja takatassut, hännänpääkin on saanut itselleen harmaan sävyn. Ainoat paikat jossa harmaa esiintyy vaaleamman sävyisempänä ovat kuono ja ranteiden karvat.

Menneisyys:

Kuutamo oli nelihenkisen pentueensa pahnan pohjimmainen. Pieni ja heiveröinen pentu oli koko pentuaikansa. Kuutamo oli myös pahasti aliravittu ja sen elämä oli joka päivistä taistelua. Väliin se oli jopa niin heikossa kunnossa, että sen vanhemmat harkitsivat aika ajoin vaivaisen pentunsa päästämistä parempaan paikkaan. Eräänä päivänä Kuutamon isä eteni ajatuksissaan jopa niin pitkälle, että tarttui poikaansa hampaillaan ja olisi varmasti päättänyt pienoisen hengen ellei pennun emä olisi alkanut tuntea sääliä pelosta rääkyvää pentuaan kohtaan.

Samanlaisena meno jatkui aina siihen päivään asti kun Kuutamon perhe joutui laumattomuuden takia hyökkäyksen uhriksi. Tuntemattomat hyökkääjät repivät ja raastoivat pennun vanhempia jotka yrittivät suojella jälkikasvuaan. Taistelusta ei ollut kuitenkaan hyötyä. Kuutamon vanhemmat kuolivat ja vuodattivat punaisen verensä pentujensa pehmoisille turkeille. Hyökkääjät veivät myös ainakin yhden Kuutamon sisaren hengen kaksi muuta pentua pakenivat. Kukaan ei upottanut hammastaan Kuutamoon. Hyökkääjät olivat vain naureskelleet heiveröiselle pennulle päättäen jättää tämän kuolemaan yksinään nälkään, kun hyökkääjät jättivät Kuutamon yksin lähti pentu vaeltamaan päättömästi eteenpäin. Pentu kohtasi Korpin joka alkoi saalistamaan Kuutamolle ja pitämään myös pennusta huolta. Korppi ei voinut kuitenkaan pitää Kuutamoa koko ajan silmänsä alla. Värityksensä takia Kuutamo nimittäin ei voinut päästä samaan laumaan toisen kanssa ja eleli siis laumattomana. Korpin saalistamasta riistasta oli kuitenkin paljon apua. Heiveröinen pentu alkoi hiljalleen vahvistumaan.

Eräs sateinen päivä kaksi nälkiintynyttä otusta ryömi nuorukaisen eteen. Nämä nälkiintyneet itkivät ja pyysivät ruokaa. Näiden tuntemattomien turkit olivat mudassa eikä niiden karva ollut varmasti ollut hetkeen pehmoinen ja puhdas. Kuutamolla menee hetki ennen kuin tunnistaa laihojen olentojen hajussa jotain tuttua. Nuo kaksi vaivaista olentoa olivat Kuutamon sisarukset. Tuosta päivästä nuorukainen yritti saalistaa ruokaa sisaruksilleen siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Kuutamo ei kehdannut pyytää apua Korpiltakaan, koska uros teki jo tarpeeksi saalistaessaan Kuutamolle. Nuorukainen antoi osan omastaan ruuastaankin sisaruksilleen, mutta ruoka ei millään riittänyt kolmelle nälkäiselle pennulle ja tilanne johti lopulta siihen, että toinen Kuutamon sisaruksista kuoli. Toisen herrasemme sai juuri ja juuri pidettyä hengissä. Vahvistuessaan tosin sisar katosi. Lähti kai omille teilleen. Uroksella ole mitään tietoa sisarestaan.

Näihin aikoihin Kuutamon hiukan jo hajalla oleva persoona alkoi rakoilemaan ja jakautumaan voimakkaammin joka lopulta johti Hohkan syntyyn jolle siirtyi Kuutamolta lapsuuden kipeät muistot. Hohkalla ei ole muistoja vanhempien kuolemisen jälkeen eikä ole oikeastaan perillä nykyhetkessäkään. Hohka jopa luulee olevansa edelleenkin pentu ja onkin hyvin sekaisin ja peloissaan herätessään. Hohka on tietoinen Kuutamosta ja tieto siitä, että samassa kehossa asuu kaksi persoonaa järkyttää Hohkaa. Hohka kuulee joskus jopa Kuutamon puhuvan mielessään.

Kuutamo sekosi lähes täysin ymmärtäessään omistavansa toisenkin persoonan. Tämä johti siihen, että Kuutamon mieli alkoi hiljalleen kieroutua. Kuutamo alkoi uskoa kaiken tapahtuneen olevan jollain tavalla saaren syytä.

Uroksen mieli kieroutui hiljalleen aina vain kierompaan suuntaan. Kuutamo alkoi suunnitella pakoa saarelta. Ajatukset paosta kantautuivat kuitenkin Korpin korviin joka oli huomannut Kuutamon omituisen käytöksen ja yritti jopa hoitaa toista jollain tavalla onnistuenkin. Korppi asettautui jyrkästi nuorukaista vastaan ja kielsi tätä jyrkästi poistumasta saarelta. Kuutamo ei ollut asiasta kuitenkaan iloinen vaan raivostui silmättömästi eikä todellakaan luopunut pako ideoista. Kuutamon kieroutunut ajatus otti uhrikseen nyt Korpin, koska toinen oli uroksen ajatuksia vastaan asettunut.

Kävi sitten niin, että Kuutamo lähti riistäen ennen lähtöään tosin Korpin toisen silmän ja samalla arpeuttaen uroksen kasvot. Tekonsa jälkeen Kuutamo ryntäsi mereen ja kauhoi pitkän aikaa ennen kuin sai maata tassujensa alle eikä se todellakaan löytänyt mitään mitä oli toivonut. Se ei löytänyt parasta huomista tai vapaata maata. Se löysi maan joka oli ihmisten valtaama ja uros sai tuntea turkissaan myös ihmisten pahuuden. Eräs miehonen löysi nimittäin Kuutamon kadulta askeltamasta ja nappasi tämän tietenkin mukaansa luullen olentoa normaaliksi kulkukoiraksi.

Tämän jälkeen Kuutamo ei nähnyt hetkeen taivasta. Se lukittiin karuun huoneeseen jossa sen tie lukittiin kettingillä ja lukituilla ovilla. Uros kävi läpi kovan koulun jolla siitä koulittiin verenhimoista taistelukoiraa. Urosta hakattiin ja väliin jopa kidutettiin josta siitä saataisiin raivoa täynnä oleva eläin. Kuutamosta tuli myöskin vangitsijansa leikkikalu. Urokselle tehtiin mitä haluttiin. Kerran se joutui lävistystä harjoittelevan ihmisen uhriksi ja tästä ovat jääneet merkiksi huulen ja korvan lävistykset. Samainen ihminen myös taiteili uroksen korvaan kettingin korvarenkaalla.

Kun viimein Kuutamon vangitsija tunsi lemmikkinsä olevan koulutukseltaan valmis päästettiin Kuutamo kehään. Ensin uros vältteli vastustajaansa eikä tahtonut hyökätä, mutta vastustajan hyökätessä ei Kuutamokaan jäänyt enää toimettomaksi vaan hyökkäsi itseään puolustaakseen.

Tämän jälkeen Kuutamo hinattiinkin jokainen mahdollinen päivä kehään. Jos uros ei pärjännyt se jäi ruuatta jos se pärjäsi se palkittiin hyvin. Uros ei hiljalleen voinutkaan muuta kuin tehdä sen mitä ihmiset siltä vaativat. Kuutamolle kehittyi kuitenkin kolmas persoona joka poikkesi kahdesta muusta suuresti. Uusi persoona omi nimen Turma ja muistot Korpin kimppuun hyökkäämisestä siirtyivät tälle persoonalle. Turma ei tiedä mitään Hohkasta tai Kuutamosta eikä kaksikkokaan ole millään tavalla tietoinen Turmasta. Turma elää täysin nykyhetkessä ja on ehkä vakain persoonista, koska luulee olevansa yksin kehon hallitsija.

Uroksen niin sanottu omistaja alkoi huomata muutoksia lemmikissään. Uros toimi välillä aivan eri tavalla mihin ihminen oli tottunut. Kaksijalka ei kuitenkaan paljon välittänyt hänelle kun Kuutamo oli vain rahan tuotto väline. Ihminen jopa ilahtui kun yllättäen Kuutamo olikin kehässä ärhäkkäämpi ja voittoisampi kiitos Turman. Tuli kuitenkin sekin päivä kun kehään astuessaan ei kehon haltijana toiminut Kuutamo eikä Turmakaan vaan Hohka. Hohka meni tilanteesta lähes shokkiin eikä se osannut muuta kuin huutaa hyökkääjän käydessä päälle.

Uroksen keho vahingoittui pahasti toisen etutassun tienoilta. Ihminen ei kuitenkaan jaksanut edes välittää enää häviäjästä kietaisi vain eläimen tassun ympärille huivin muista haavoista välittämättä. Tassusta oli repeytynyt osa ihoa pois ja tassun ympärille tiukasti solmittu huivi kasvoi lopulta osaksi kiinni tassuun jonka takia ranteen taivuttamisesta on tullut hyvin tuskaista jonka takia tämän tassun askel on hiukan ontuvaa ja jäykkää.

Ihminen hylkäsi uroksen hylättyyn taloon johon se kahlitsi eläimen toivoen Kuutamon kuolemaa. Uros ehti lojua jonkin aikaa vankilassaan kahle kaulassaan saaden suuhunsa itseään ympäröivästä rojuläjästä vain juuri ja juuri jotain hengissä pysymiseksi. Juttuun tuli kuitenkin viimein stoppi kun ihminen palasikin ja aikoi repiä viimeiset rahat Kuutamosta myymällä tämän koe eläimeksi. Vallassa ollut Turma ei kuitenkaan päättänyt jäädä ihmisen leikiteltäväksi vaan riuhtoi itsensä vapauteen hihnasta jonka ihminen oli luullut vahvaa eläintä pidättelevän.

Turma juosta nelisti kaupungin läpi aina metsään asti jossa se ensimmäisenä hankki itselleen syötävää. Turma kuitenkin vaipui pian taka-alalle ja Hohka pääsi valtaan. Pelokas persoona juoksi mereen ja lähti kauhomaan kohti maata jossa se oli joskus tavannut olennon joka oli ollut sille ystävällinen. Hohka kauhoi kauhomistaan kunnes pääsi viimein päämääräänsä Jääsaarelle. Saadessaan painettua tassunsa saaren maahan vaipui Hohka kuitenkin taustalle ja Turma heräsi. Uros ei tiennyt mitään saaresta, mutta sai piankin tietoa ja päätyi liittymään vuorisotureihin.

Kun Kuutamo heräsi jälleen oli se järkyttynyt löytäessään itsensä Jääsaarelta ja yritti paeta valitettavasti toiset persoonat eivät olleet kuitenkaan suostuvaisia asiaan ja kumpikin omalla tavallaan esti Kuutamon paon. Kuutamo ei myöskään ollut kovin hilpeä tiedostaessaan olevansa vuorisoturien laumalainen. Uros kuitenkin suostui lopulta hiljaa asiaan. Olihan sillä viimeinkin paikka johon se tunsi kuuluvansa laumassa kun herra ei ollutkaan koskaan ollut.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Turma saattaa hävitä. Hohkan ja Turman muistot ovat osittain yhtenevät joten Turma saattaa sulautua Hohkaan tehden yhden täysin uuden persoonan. Tosin saattaa olla niinkin, että Turma pysyy riippuen täysin siitä mitä maailma päättää uroksen eteen tuoda. On myös mahdollisuus neljännen persoonallisuuden syntyyn.

Luonne:

Kuutamo:

Normaalein kahdesta muusta. Uros on suhteellisen mukava ja rauhallinen olento vaikka se onkin löytänyt tiensä Vuorisotureihin ei se ole kylmä ja ilkeä olento joka olisi valmis taistelemaan murhatakseen toisen minä hetkenä hyvänsä vaikka tilanteen vaatiessa herranen onkin valmis käyttäytymään kylmästi ja tökerösti. Kuutamo välttää taistelua viimeiseen asti uros ei nimittäin liiemmin pidä toisten vahingoittamisesta jos pakko ei ole.

Kuutamo on hyvin epävarma eikä ole yleensä varma oikeastaan mistään vaan epäilee lähes jokaista asiaa tästä on harvoin hyötyä, mutta tämän ansiosta herrasta ei ainakaan niin vain saada höynäytetyksi. Kuutamo on hyvin uskollinen ja luotettava niille jotka urosta tuttua lähemmäs pääsevät. Uros suorittaa sille annetut tehtävät moitteettomasti joskus se saattaa laittaa kuitenkin jyrkästi vastaan jonkun tehtävän annon kanssa. Henkeään se ei laita tehtävästä pantiksi, mutta oma ja vahva mielipide herralla joihinkin asioihin on.

Kuutamo on sosiaalinen olento ja pitää seurasta jossain määrin uros on kuitenkin arka eikä ole hirmuinen suupaltti vaikka puhuukin. Arkuus ei näy uroksesta pelokkuutena vaan hiljaisuutena ja joidenkin mielestä ehkä yksinäisyyden hakuisena vaikka Kuutamo on mieluummin joukossa kuin omassa tylsässä seurassaan. Kaikesta huolimatta herrasemme ei kuitenkaan jatkuvasti pörrää seurassa ihan vain siksikin, että tietää Hohkan olevan olemassa eikä ainakaan näe itse tilannetta jossa sen persoona vaihtuu toisten edessä kovinkaan hehkeänä.

Kuutamo ei muutenkaan pidä yhtään siitä tiedosta ettei se ole kehonsa ainut persoona. Kuutamo kun ei yhtään pidä tilanteista jossa sen toiset persoonat ovat onnistuneet söhläämään suhteita tai jotain muuta yhtä hurmaavaa. Uros ei voi koskaan tietää mistä se tulee löytämään itsensä tai mitä tulee tapahtumaan kun se joutuu siirtymään mielen perukoille. Tämän takia Kuutamo tahtoisikin parantua moni persoonallisuudesta, mutta tuskin kukaan onnistuu herrasen unelmaa toteuttamaan.

Kuutamo on mietiskelijä ja usein sen mielessä pörrääkin yksi tai muutamakin hiukan syvällinen ajatus jota se mielensä perukoilla hiljaa yksikseen mietiskelee. Näitä syvempiä ajatuksiaan Kuutamo ei liiemmin toisten kanssa jaa vaan pitää vain ihan omina ajatuksinaan ja hupinaan. Näitä syvällisiä miettiessään saattaa herranen kuulla mielessään Hohkan äänen on Kuutamo joskus kuullut Turmankin, mutta se on harvinaista.

Hohka:

Lempein kahdesta muusta. Hohka luulee olevansa vielä pentu ja se todellakin näkyy. Hohka ei pidä ketään läpeensä pahana eikä tahdo tuomita ketään oikeastaan mistään. Hohka luulee olevansa pienoinen heikko olento jolla ei ole voimaa asettautui toisia vastaan siksipä Hohka nöyristeleekin toisten edessä tehden lähes kaiken mitä siltä pyydetään.

Hohka luottaa sokeasti lähes jokaiseen lupaukseen joka sille lausutaan reppana kun luulee ettei kukaan sille syöttäisi onttoja valheita taikka valehtelisi. Olento tahtoisi olla jokaisen ystävä ja levittää maailmaan rakkautta suurella puuro kauhalla. Hohka tosiaan on pennun älyinen tahvo eikä todellakaan ymmärrä vielä maailman pahuudesta mitään.

Hohka on hyvinkin hilpeä ja leikkisä yksilö joka mielellään rellestää lumessa. Monen mielestä sinisilmäinen ja häntäänsä vispaava uros hukka näyttää ainakin lähes koomiselta varsinkin jos Hohka päättä juosta ja nauraen temmeltää lumihangessa. Olento ei tietenkään ole valmis satuttamaan ketään tai mitään ja ottaa tassunsa nopsasti alleen jos sen eteen tulee tilanne jossa sen on lähes pakko hyökätä.

Hohka kyllä oikeastaan tiedostaa olevansa vahvassa uroksen ruumiissa, mutta kieltää asian ja uskottele olevansa heikossa pennun kehossa tämä ihan vain sen takia, että Hohkalla on usein taipumus ahdistua sen ymmärtäessä ettei se ole keholtaan pentu. Vaikka Hohka luulee olevansa pentu ja käyttäytyy sen mukaan on eläimellä myöskin se hiukan tummempi puolensa. Hohkan mieli saattaa joissakin tilanteessa painua hyvin nopeasti alamaihin vanhempien kuoleman muiston, aikuisen keho sekä tieto Kuutamosta ovat muutama esimerkki niistä asioista jotka viettävät Hohkan mielialan nopeasti alamäkeen.

Turma:

Kieroutunein kahdesta muusta. Turma on olento jonka kanssa ollessa kannattaa olla varpaillaan jos on olento joka sattuu päästämään suustaan kaiken mitä sylki suuhun tuo. Turma on nimittäin äkkipikainen ja saattaa hyökätä kimppuun pienoisestakin virheestä. Tämä persoona on myös mieleltään hyvin ylväs ja luuleekin olevansa jotain kovin suurtakin. Turman koppavuus saattaa käydä helpostikin toisten mielenpäälle eikä Turman seurasta kovin moni nautikaan.

On tosin niitäkin hetkiä jolloin Turman ylpeys katoaa kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan tämä tapahtuu oikeastaan vain lähes silloin kun uros joutuu jonkun sellaisen eteen jota pitää arvossa. Turman huulilta voi hyvin usein bongata virneeseen taipuvan hymyn jonka takaa huokuu jotain uhkaavaa ja syvällisempää. Turma ei ole mikään sinisimmu vaan pahansuopa olento henkeen ja vereen. Turma ei säästä kenenkään henkeä joka on sitä vastaan asettunut tai tehnyt jotain mitä herrasemme ei suvaitse.

Turma ei todellakaan ole olento jolle kannattaisi heittää huonoa läppää tai jonka kanssa kannattaisi lähteä leikkimään jos moiseen sortuu voi tilannetta verrata tulella leikkimiseen. Turma todellakin on arvaamaton ja uroksella on räiskyvä luonne. Useimmiten herranen on kuitenkin kylmän rauhallinen ja ylväs ja julmuus jäävät taka-alalle näkösälle kuitenkin välillä ilmestyen. Kun uros kuitenkin laittaa päälle julmuus moodinsa pystyy sen helposti kuvittelemaan raatelemaan lajitoveriaan nauraen hysteerisesti hullun kiilto silmissään.

Ihme kyllä Turma on aikalainen lörppö vaikka suhteellisen kylmä olento onkin puheliaisuudestaan huolimatta se ei ole kuitenkaan mikään mestari sosiaalisilta taidoiltaan. Turma ei luota kehenkään ja väliin uskoo jokaisen pettävän hänen luottamuksen jos hän johonkin uskaltautuisi luottamaan. Turma onkin siis vain sellainen ihmeellinen tuttu johon ei välttämättä koskaan sen paremmin tutustu syvemmät ajatuksensa kun uros pitää täysin itsellään. Turma nauttii kyllä jossain määrin seurasta sitä saadessaan, mutta viettäisi aikansa kuitenkin ehkä mieluummin vahtimassa rajaa tai jotain vastaava.

Mainittakoon vielä parisen asiaa se, että Turma ei voi katsoa sinisilmiäisiä ja onnellisesti hymyileviä pentuja silmissään, uroksen mielestä kun kaikkein kuvottavin asia koko maailmassa onkin viaton ja elämän iloinen pentu. Toiseksi, Turma on suuntaumukseltaan homo.