Sranak - Revontulisoturit - Metsästysryhmä 2

Nimi: Sranak
Kutsutaan: Suippis
Ikä: 4- vuotias
Skp: uros
Laji: susi
Rotu:alaskansusi
Lauma: Revontulisoturit
Asema: Metsästysryhmä 2

Ulkonäkö: Suippiksella on tiivis, pörheä, erittäin karhea ja sään kestävä keskipitkä turkki, joka on pääväriltään harmahtavanruskea. Sillä esiintyy myös tumaaturkkia rosoisena kuviona leuasta, mahan ja hännän alle. Sitä on samoin jaloissa kintereestä alaspäin aina tummiin kynsiin saakka. Pieni tummanpunertava rosoinen laikku löytyy yös rinnasta. Sillä on jykevä, lihaksikas, selvästi susimainen jämäkkä ruumis ja pystyt kolmiomaiset sopivan kokoiset korvat, jotka korostavat sen tyyntä ilmettä. Uroksella on pirteän oranssit, viirumaiset sen viileyttä ilmentävät silmät, jotka tarkkailevat mittailevasti maastoa. Sen perusilmeeksi tämänkin perusteella voisi sanoa, tyyni, arvonsa tunteva vanhemman puoleinen uros, jolla on viileä, kylmäkin katse. Häntä on pituudeltaan melkein maata koskettava, rauhallisesti ilmaa viiltävä jokseenkin sirppimäinenkin. Säkäkorkeutta herralla on noin 80cm.

Luonne: Suippis on vieraiden seurassa arvokkaan oloinen, viileän tyyni herra, joka keskustelee mielellään toisten kanssa, vaikka säästä! Se on ystävällinen, hauskakin herra, jolla saattaa olla kasvoillaan mukava virne, joskin myös se saattaa joskus hymynkin puoleen kääntyä. Sille on helppo puhua, koska se kuuntelee ja vastaa teraupeutin lailla ystävällisesti kuten sillä on tapana. Se ei ole niin julma tai välinpitämätön kuin miltä saattaa näyttää vaan on ystävällinen ja erittäin mukava herra, jolle voi murheensa tulla kertomaan koska tahansa. Sen luottamuksen saannissa voi kestää, mutta kunhan oikein tutustuu niin se on oiva luottamuksen kohde ja se voi jakaa asioitaan muiden kanssa oikein avoimesti. Mkiä olisikaan mukavampaa kuin ystävällinen, huumorinen tajuinen, joskus jopa oikein vallaton herra luonasi jutustelemassa päivän teoista tai puuhailemassa kanssani jotain oikein mukavaa.


Menneisyys: Herra Suippis sai alkunsa yli viitisen vuotta sitten Jääsaarella Revontulisusiin vanhempiensa hyvästä tahdosta. Sillä oli mukava, tiivis perhe, mutta ihanainen isä otti ja kuoli tietäättömän sairauksen johdosta ja nuori emä lähti pois rakkaalta ja tutulta saarelta etsimään jotain uutta. Se synnytti pienet kaksi pentuaan omissa oloissaan ilman turvaa ja tukea, antoi niiden kasvaa omien silmiensä alla. Nuorena, vielä niin suojattomana oli saanut Suippis nimensä kasvanut ja kiinnostunut jopa isästään, jota se ei ollut kuuna päivänä nähnyt. Sille kerrottiin saaresta missä oli sen emäkin aikanaan asunut ja isäkin elänyt joskus mukavaa perhe elämään. Nuorikko oikein kiinnostui tästä saaresta kysellen siitä lisää ja lisää, jotta joskus voisi isompanaja vahvempana sinne mennä. Suippis olisi kasvanut isänsä mittoihin, mutta ruuan puute sai sen jäämään pienemmäksi mutta voimakkuutta ja vahvaa ruumista siltä ei puuttunut. Nuorena sen velikinkuoli ruuan puutokseen eikä jäänytkään Suippiksen seuraan etsimään Jääsaarta.
Kahden vuoden iässä oli kasvanut nuori uros mittoihinsa ja lähti emänsä tiedoilla etsimään tätä kyseistä saarta, missä sen perhe oli ennen asunut.Mitä se näkikään elämänsä aikana, epäkohteliaita susia ja niitä jotka eivät sitten laisinkaan halunneet pitää turkistaan tai edes itsestään huolta. Ne olivat rumia eivätkä sopineet Suippiksen arvotusmaailmaan, se kulki ja etsi. Elämä oli tehnyt siitä kovan, viileän uroksen jolla sisällään sykki lämmin sydän tuntematonta etsien. Välillä se oli ollutlaiha ruuan puuttessa, mutta se oli jo tuttua tämän silmissä, kun joskus se oli sopiva, hyvin syönyt otus. Kerran se erehtyi ihmisten ilmoille, jossa nämä vieraat kaksijalkaiset halusivat sen omakseen, metsästvät oikein siellä suurien rakennuksien ja veden rannoilla.Se saatiin kiinni, lastattiin laivaan pieneen laatikkoon ja se lähti eteenpäin tuntemattomaan. Se oli hiljaa, korvat niskaan painautuneina, yksin hiljaisuudessa kunnes kerran tuo laatikko liikkui voimakkaasti jonnekin. Suippis revittiin pois sieltä eikä edes sen rähinä, hyökkäys tai muu auttanut vaan siihen laitettiin piikki takamukseen. Nuorikko oli saanut nukutusainetta ja sammui pian kannelle, josta se laitettiin takaisin boksiin. Herra Suippiksen laatikko - syystä tai toisesta- joutui mereen ja se ajatui Jääsaarelle. Se heräsi hitaasti rannikolta ja nousi ylös hämmästelemään väsyneenä maailmaa.Lopulta uros eksyi Revontulisusien johtajan puheille ja liittyi tähän laumaan, missä sen isäkin oli aikanaan ollut.

Muuta:
- Alkuperäinen Revontulisoturi

*Harmaaruskea turkki tanssahteli keveästi pienessä merituulessa, joka kutitteli oranssisilmäisen uroksen korvia, jotka olivat kääntyneet eteenpäin. Häntä ei liehunut, mutta oli pienesti sirpillä ilmassa, kun Suippis mieitskeli hetken minne suuntaisi itsensä. Sen katse lipui rannikolla hetken aikaa ennenkuin se lähti ryhdikkäin kävelyaskelin kulkemaan pieni hymyn kaarre kasvoillaan eteenpäin siihen suuntaan, missä lampi sijaitsi ja jonne se suunniteli suuntaavansa nokkansa. Siellä se voisi ihmetellä oma komeaa peilikuvaansa oikein olan takaa kehuskellenkin sitä, ehkä löytäen samalla resiulla jotain purtavaa, jos sitä sattuisi löytämään. Se oli niin mukavan, jokseenkin myös viileän oloinen herra, joka asteli metsikössä tarkkailen herttaisen kylmää talvii ilmaa ja hankia, jotka sen edessä auraantuivat. Lumi oli kauniin valkeaa, kuvasti oikein uroksen turkin puhtautta ja sitä miten se jaksoi pitää siitä huolta toisinkuin jotkut, joita se ei edes kiinnostanut. Oli päivä ja se näki erittäin hyvin eteensä ja siksi juuri katseli Jääsaaren kasvustoa hymyn kaarre kasvoillaan melkein tanssahdellen pirteästi ypäriinsä, mutta se vangitsi tuon iloisuuden piirteen sisälleen. Sen askel oli tasaista, ryhdikästä ja matkaa voittavaa, joten saapui lammelle melko nopeasti. Jäänpinta oli kaunis, joten Suippiska asettui sitä katsomaan samalla siis omaa peilikuvaansakin se ihasteli.* Olenhan minä komea herra.* Suippis tuumasi itselleen hymyillen oikein maireasti. Pirteänornssit silmät olivat tavanomaisesti viiruina, korvat eteen suunnattuina, mutta häntä ei heilunut. Uros istui ja oli hieman kumartanut pinnan suuntaan mietiskellen elämäänsä, jopa edesmennyttä isäänsä. Sillä oli uusi elämä, vaikka se oli edellisen taakseen julmasti jättänyt ja lähtenyt etsimään kuolleen isänsä syntymaata täältä Jääsaarelta, jonka se oli lopulta ehkä vahingossa muutamien ulkopuolisten avulla löytänyt.*

1. Revontulisotureilla on vain yksi metsästysryhmä, joten voit muuttaa aseman metsästysryhmäläiseksi. (:
2. Lisää menneisyyteen vielä ensin minkä takia Sranakin laatikko joutui laivasta mereen ja kelluessaan saarelle, miten se pääsi sieltä laatikosa ulos.

Muuten hahmo on ok! Pistä tähän hakemuksen perään vielä korjailtu menneisyys, kunhan se vielä hyväksytään niin lävitse pääset! (:

- EI VIELÄ HYVÄKSYTTY
Se korjailtu menneisyys, kiitos.

Menneisyys: Herra Suippis sai alkunsa yli viitisen vuotta sitten Jääsaarella Revontulisusiin vanhempiensa hyvästä tahdosta. Sillä oli mukava, tiivis perhe, mutta ihanainen isä otti ja kuoli tietäättömän sairauksen johdosta ja nuori emä lähti pois rakkaalta ja tutulta saarelta etsimään jotain uutta. Se synnytti pienet kaksi pentuaan omissa oloissaan ilman turvaa ja tukea, antoi niiden kasvaa omien silmiensä alla. Nuorena, vielä niin suojattomana oli saanut Suippis nimensä kasvanut ja kiinnostunut jopa isästään, jota se ei ollut kuuna päivänä nähnyt. Sille kerrottiin saaresta missä oli sen emäkin aikanaan asunut ja isäkin elänyt joskus mukavaa perhe elämään. Nuorikko oikein kiinnostui tästä saaresta kysellen siitä lisää ja lisää, jotta joskus voisi isompanaja vahvempana sinne mennä. Suippis olisi kasvanut isänsä mittoihin, mutta ruuan puute sai sen jäämään pienemmäksi mutta voimakkuutta ja vahvaa ruumista siltä ei puuttunut. Nuorena sen velikinkuoli ruuan puutokseen eikä jäänytkään Suippiksen seuraan etsimään Jääsaarta.
Kahden vuoden iässä oli kasvanut nuori uros mittoihinsa ja lähti emänsä tiedoilla etsimään tätä kyseistä saarta, missä sen perhe oli ennen asunut.Mitä se näkikään elämänsä aikana, epäkohteliaita susia ja niitä jotka eivät sitten laisinkaan halunneet pitää turkistaan tai edes itsestään huolta. Ne olivat rumia eivätkä sopineet Suippiksen arvotusmaailmaan, se kulki ja etsi. Elämä oli tehnyt siitä kovan, viileän uroksen jolla sisällään sykki lämmin sydän tuntematonta etsien. Välillä se oli ollutlaiha ruuan puuttessa, mutta se oli jo tuttua tämän silmissä, kun joskus se oli sopiva, hyvin syönyt otus. Kerran se erehtyi ihmisten ilmoille, jossa nämä vieraat kaksijalkaiset halusivat sen omakseen, metsästvät oikein siellä suurien rakennuksien ja veden rannoilla.Se saatiin kiinni, lastattiin laivaan pieneen laatikkoon ja se lähti eteenpäin tuntemattomaan. Se oli hiljaa, korvat niskaan painautuneina, yksin hiljaisuudessa kunnes kerran tuo laatikko liikkui voimakkaasti jonnekin. Suippis revittiin pois sieltä eikä edes sen rähinä, hyökkäys tai muu auttanut vaan siihen laitettiin piikki takamukseen. Nuorikko oli saanut nukutusainetta ja sammui pian kannelle, josta se laitettiin takaisin boksiin. Herra Suippiksen laatikko eräänlaisen voimakkaan myrskyn aikana, jolloin laiva heilui suuntaan jos toiseenkin, tippui tuo laatikko meren petomaisiin aaltoihin vietäväksi. Laatikko ajeli merellä tuntemattomaan suuntaan, tiemättään tumma uros päätyi Jääsaren edustalle ajatuen karille. Tällöin meni ihana puulatikko rikki ja heräsi Suippis hitaasti rannikolta ja nousi ylös hämmästelemään väsyneenä maailmaa.Lopulta uros eksyi Revontulisusien johtajan puheille ja liittyi tähän laumaan, missä sen isäkin oli aikanaan ollut.

Ja korjaan pelkäksi metsästysryhmäläiseksi kunhan saan muokkailla alkuperäistä viestiäni. (:

Jeesh, homma on OK nyt. (: Voit rekata foorumille!

- HYVÄKSYTTY